Astana aamusta iltaan

AASIA » KAZAKSTAN » Astana aamusta iltaan

Yöjuna Almatysta saapuu Kazakstanin pääkaupunkiin hieman ennen seitsemää aamulla ja laitan ensitöikseni tekstiviestin Airbnb-hostille varmistaakseni, että hän on hereillä. Nopean vastauksen saatuani otamme Peltsin kanssa epävirallisen taksin perille, sillä oikeat taksikuskit istuvat vain autoissaan näiden kauppamiesten suorastaan kaapatessa kyytiä kaipaavat mukaansa jo aseman ovelta.

Asunnon olemme vuokranneet siitä huolimatta, että emme aio jäädä yöksi Astanaan, lento Suomeen kun lähtee viideltä ensiyönä. Sen verran halpa tuo kuitenkin oli, että jo pelkästään matkatavaroiden säilyttämisen kannalta tuo osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Ja koska junassa vietetyn yön jälkeen olo ei ole virkein mahdollinen, voi asunnolla vielä lepäillä hetken ennen kuin lähdemme jalkaisin tutustumaan Kazakstanin pääkaupunkiin.

Ylitämme Ishim-joen Ramstoren siltaa pitkin ja lähdemme suuntaamaan kohti kaupungin uutta keskustaa, jonka futuristisesta arkkitehtuurista saamme ensimakua jo ufoa muistuttavan sirkuksen ohittaessamme.

Ensimmäinen kohteemme on Khan Shatyr, valtava läpinäkyvä teltta, joka kätkee sisäänsä niin ostoskeskuksen, huvipuistolaitteita kuin jonkinlaisen rantakeitaankin. Haukkaamme kahvilan pöydässä samsat ja kierrämme yhden kerroksen todetaksemme, että vaatekauppoja tuolta ainakin löytyy kymmeniä.

Khan Shatyrin edustalla kohoaa kansallisen öljy- ja kaasuyhtiö KazMunayGasin linnakemainen pääkonttori, jonka takaa alkaa kaupungin keskeisin kävelykatu, Nurzhol. Poikkeamme kuitenkin ensin hieman sivummalle katsastamaan Nur-Astana moskeijan.

Keskellä Nurzhol-bulevardia kohoaa kenties kaupungin tunnetuin maamerkki, Bayterek, jonka huipulla oleva kultainen pallo on myös näköalapaikka ja löytyypä tuolta myös presidentti Nursultan Nazarbayevin kullattu kädenjälki, johon oman kätensä asettamalla voi esittää toivomuksen.

Paikalla on kuitenkin sen verran paljon torniin haluavia, että emme jää jonottamaan. Sen sijaan poseeraamme jälleen yhdessä valokuvassa paikallisen nuorukaisen kanssa ja esittelemme hänelle pyynnöstä hieman tatuointejamme.

Kaupungissa on meneillään parhaillaan Astana EXPO 2017-maailmannäyttely ja tämä näkyy myös katukuvassa. Itse messualue on kuitenkin sen verran sivussa keskustasta, että sinne emme edes yritä kävellä.

Ohitamme paikallisten oluttölkeiksi nimeämät kultaiset tornit, jotka seisovat presidentin palatsin edustalla ja jatkamme sinistä ruusua muistuttavan konserttitalon kulmalta sillalle, jolta avautuvat melkoiset näkymät.

Toisella puolen on silmää muistuttava kansalliskirjasto ja toisella puolen mm. Keski-Aasian suurin moskeija, pyramidinmuotoinen Rauhanpalatsi, koiranruokakuppia muistuttava Shabyt-taidekeskus sekä Itsenäisyyden palatsi. Taivas on peittynyt tummista pilvistä ja juuri kun olemme ylittäneet sillan, putoavat ensimmäiset sadepisarat.

Koska edessä häämöttävä Presidentin puisto hämmentävine rakennuksineen vaikuttaa aavalta ja autiolta, päätämme kääntyä takaisin ja etsiä ravintolan, jossa lounastaa ja pitää sadetta.

Nurzholin varrelta löytämämme Rafe tarjoaakin erinomaiset pizzat, mutta anniskeluoikeuksia tuolla ei näemmä ole. Karttasovelluksen mukaan lähistöllä pitäisi olla muutamakin hämmentävästi nimetty sporttibaari, mutta ainakaan ensimmäistä emme kerrostalojen sisäpihalta löydä.

Kävelemme parin korttelin verran sivummalle Nurzholilta ja löydämme kapean kujan varrelta pienen terassin, jolla muutama paikallinen näyttää tuopit edessään istuvan. Niinpä käymme pöytään ja kohta eteemme tuodaankin oikein menu, josta voi oluensa valita.

Tilaan myös kivennäisvettä ja jäätelöannoksen ja vasta sisällä vessassa käydessäni huomaan, että tuo Вобла-niminen paikka onkin oikeastaan todella suuri panimoravintola. Päätämme viettää terassilla sen aikaa, että aurinko laskee ja Astanan arkkitehtuuri syttyy öiseen loistoonsa.

Muutamaa tuoppia myöhemmin on sen verran hämärää, että käymme vielä ihastelemassa Nurzholia iltavalaistuksessa ja törmäämme myös joukkoon patsaita, jotka esittelevät maailmannäyttelyyn osallistuvia maita.

Olemme kävelleet päivän mittaan reilut 15 km ja jaloissa alkaa kieltämättä hieman painaa. Päätämme kuitenkin käydä vielä katsomassa, miltä Khan Shatyr näyttää näin ilta-aikaan.

Eri väreissä hehkuva jättiteltta onkin valaistuna huomattavasti näyttävämpi kuin päivällä. Muistan lukeneeni, että tuo rakennus on valmistettu materiaalista, joka takaa sisälle sopivan lämpötilan, vaikka ulkona olisi 35 astetta pakkasta, Astana kun on maailman toiseksi kylmin pääkaupunki.

Alamme miettiä keinoja päästä takaisin asunnolle, sillä 5 lisäkilometriä jalkaisin eivät enää kiinnosta. Khan Shatyrin edustalla olevalla parkkipaikalla vastaamme tuleekin mies, joka lupaa heittää meidät perille 800 tengellä eli parilla eurolla.

Suihkun jälkeen laitan viestin Airbnb-isännällemme, joka tulee hakemaan avaimet ja tilaa meille Uber-kyydin lentokentälle. Kello lähenee vasta puoltayötä, joten tiedossa on vielä hyvä tovi odottelua, sillä lento Kiovan kautta Helsinkiin lähtee tosiaan vasta aamuviideltä.

Vajaan kolme viikon kierros Keski-Aasiassa on tullut päätökseen ja hyvinhän tuota ehti Astanaakin nähdä päivässä, kun vain pisti tossua toisen eteen.