Kesällä 2017 päätin lähteä kolmeksi viikoksi kiertämään Keski-Aasia ja aloittaa reissuni hieman myyttisenkin maineen omaavasta Turkmenistanista. Ja eipä tuo mikään ihme ole, että maa on Keski-Aasian vähiten turisteja keräävä, sillä ensinnäkin sinne pääseminen on melkoisen hankalaa.
Turistiviisumin voi saada ainoastaan LOI:ta eli kutsukirjettä vastaan ja lisäksi mukaan on palkattava paikallinen opas koko maassa oleskelun ajaksi. Pääkaupunki Ašgabatissa tosin saa liikkua täysin vapaasti ilman opasta. Joka tapauksessa on Turkmenistaniin matkaaminen suhteellisen kallista, omasta neljän päivän turneestani joudun pulittamaan 750 dollaria. Ja tuo StanToursin tarjoama paketti on monista saamistani tarjouksista selkeästi edullisin. Ja tähän päälle täytyy sitten maksaa vielä itse viisumi, joka on noin 100 dollaria.
Toinen tapa on hankkia transit- eli kauttakulkuviisumi, joskin silloin Turkmenistaniin pitäisi saapua maitse toisesta maasta ja niin ikään poistua maitse kolmanteen. Ja pelkkä hakeminen ei takaa kumpaakaan viisumia, sillä esimerkiksi matkalla tapaamani suomalaisreissaaja oli saanut kieltävän vastauksen niin turisti- kuin kauttakulkuviisumia yrittäessään.
Onnekseni aloitin oman viisumiprosesseni jo aikaisin keväällä, sillä aikaahan tuo vie. Sähköposteja StanToursin edustajan kanssa tuli vaihdettua lukuisia ja kaiken lisäksi minun oli kaivettava jostakin parraton kuva itsestäni viisumihakemusta varten. Parrallisena kun kuulemma hylkääminen olisi enemmän kuin todennäköistä. Parta minulla oli toki niin passikuvassa kuin naamassakin, mutta LOI:n saatuani ei tuolla näyttänyt olevan enää mitään merkitystä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin maa, johon voisin ehdottomasti palata uudelleen. Sen verran hämmentävän överi on Ašgabat ja kiehtova aavikolla näemmä ikuisesti palava kaasukraateri. Ja nähtävääkin vielä jää, harmittavasti esimerkiksi Yangkalan kanjonin tutkimiseen ei aika riittänyt.
Heinäkuussa Turkmenistaniin en tosin voi suositella matkustamista, sillä lämpötilat olivat jatkuvasti +45 °C tienoilla.
Aamuyöllä Ašgabatiin
Harvoin sitä tulee oltua ainoa turisti koko lentokentällä, totean koneen laskeuduttua Ašgabatiin.
Marmorin ja kultapatsaiden Ašgabat
Vaikka Turkmenistanissa matkustaminen vaatiikin paikallisen oppaan, saa pääkaupungissa liikkua vapaasti ja päätän käyttää tämän sunnuntain tutustuakseni Ašgabatiin hieman paremmin.
Erbent, kylä keskellä Karakumin aavikkoa
Matkalla kohti Darvazan kraateria pysähdymme oppaamme kanssa pieneen, lähes hiekan täyttämään kylään.
Helvetin porteilla Darvazan kaasukraaterilla
Noin viitisen tuntia Ašgabatista lähtömme jälkeen alamme vihdoin lähestyä Darvazan kylää ja samannimistä kaasukraateria, jossa on palanut tuli jo vuosikymmeniä.
Konye-Urgenchin kautta kohti Uzbekistania
Kello 5.45 kömmin ulos teltasta ja huomaan auringon olevan parhaillaan nousemassa kaukana Darvazan kaasukraaterin takana häämöttävässä horisontissa.
ihankartalla.fi 