AASIA » SRI LANKA » Sri Lankan road trip päivä 7: mirissa – galle – colombo
Herään hieman kuuden jälkeen ja astun huoneemme terassille katselemaan, kuinka nouseva aurinko heijastuu uima-altaan tyynestä pinnasta. Sitten kömmin vielä puoleksi tunniksi vaakatasoon, ennen kuin lähden aamiaista edeltävälle kävelylle.
Tarkoituksenani on metsästää vielä ainakin yksi Torkoal Pokémon-kokoelmaani, joskin lakanoistamme löydän heti aivan toisenlaisen minimonsterin. Lempeän näköinen gekko saa ystävällisen saattelun ulko-ovelle.
Kävelen puolisen tuntia pitkin Mirissan pieniä katuja yhteen suuntaan ja käännyn sitten takaisin palatakseni rannan kautta takaisin hotellille. Puoli kahdeksalta rantaa myötäilevä pääkatu on jo täynnä tööttäileviä tuk-tukeja, rannalla puolestaan hölkätään ja lapset pelaavat palloa aidatulla pihalla.
Rannalla innostun vielä kapuamaan siitä mereen työntyvälle Parrot Rockille, jonka kiviportaat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Itse asiassa vaikuttaa vähän siltä, että jonkin ajan kuluttua koko kivi hioutuu aaltojen yli pyyhkiessä olemattomiin. Näkymät päältä ovat kuitenkin kiitettävät.
Saavun hotellille sopivasti aamiaiseksi, jonka jälkeen meillä on vielä pari tuntia allasaikaa. Samalla voitan Antin mölkyssä puhtaasti 3-0 ja tuo onkin viides perättäinen voitto yhtä monessa Sri Lankan osakilpailussa.
Yhdeltätoista pakkaamme tavarat vielä kerran valkoisen rautaratsumme uumeniin ja edessä on reissun viimeinen siirtymä 160 km päässä sijaitsevaan pääkaupunki Colomboon, josta lennämme huomenna takaisin Suomeen. Matkalla on kuitenkin tarkoitus vierailla ensin Gallessa, jonne matkaa on vain 50 km.
Tästä osasta Sri Lankan rannikkoa on peräisin ainutlaatuinen kalastustapa ”stilt fishing”, jossa kalastajat istuvat mereen pystytettyjen tolppien nokassa saalista odottamassa. Vähän matkaa ajettuamme pysähdymmekin moista ilmestystä ihmettelemään.
Kohtaamamme ”kalastajat” ovat kuitenkin selvästi pikemminkin valokuvamalleja, joille kuskikin vinkkaa ojentamaan pienen rahallisen palkkion kuvissamme esiintymisestä. Sanotaanko, että ihan kiva demonstraatio heillä siinä.
Gallessa kohteemme on Hollannin siirtomaa-ajoilta peräisin oleva vanha kaupunki, jota ympäröivät jykevät muurit. Kuljettajamme jättää meidät majakan liepeille ja lähdemme tutustumaan jalan paikkaan, joka vaikuttaa heti ensihetkestä aivan toisenlaiselta kuin mikään aiemmin maassa näkemämme.
Tyylikkäiden rakennusten ja lukuisten pikkupuotien lisäksi vastaamme tulee lähinnä käsitöitä pullisteleva tori, jolta Jenni löytääkin meille kookospähkinän kuoresta tehdyt kulhot matkamuistoksi. Tarjolla on erityisen paljon patsaita, joista valtaosa kyllä vaikuttaa liian pelottavilta sukulaislapsille vietäväksi.
Aurinko porottaa sen verran lämpimästi, että aikamme kierreltyämme vetäydymme sympaattisen kookoskahvilan uumeniin jäätelölle. Ja saapa tuolta myös postikortteja, jotka kirjoitamme samalla istumalla ja jotka myyjä lupaa puolestamme postittaa.
Ystäväpariskunnalle, jotka ovat niin ikään käyneet Sri Lankassa, valitsen hieman tyyriimmän eli lähes 2 euroa maksavan kortin. Tuo kun on valmistettu norsunkakasta.
Aikaa Galleen olemme varanneet reilut pari tuntia, joten ehdimme vielä kävellä satunnaisesti sinne tänne. Eikä sinänsä ole väliä mille kujalle kääntyy, kaikkialla on enemmän tai vähemmän mielenkiintoista nähtävää.
Hiki kihoaa pintaan kuumana hehkuvilla kaduilla ja onneksi aikaa jää lopulta myös istahtaa pienen baarin pöytään. Mangolassin kylkeen valitsen hyvällä tapaa varsin kirpeän sitruunasoodan ja katsastan samalla pikaisesti näkyisikö lähistöllä Torkoaleja, Pokémon GO:ssa siis, mutta hiljaista on.
Lähes koko 100 km matka Gallesta Colomboon onkin sitten moottoritietä, joten tuosta tulee koko viikon reissumme nopein ja vaivattomin siirtymä. Kertaalleen pysähdymme huoltoasemalle, jonka myymälän teevalikoimat yllättävät minut jopa siinä määrin, että ostan paikallista Ceylon-teetä kotiin viemiseksi.
Samassa tajuan, että Sri Lankahan tosiaan tunnettiin Ceylonina ennen itsenäistymistään, joten Ceylonin tee on itse asiassa juuri täällä tuotettua teetä. Hassua, että en ole tuota tullut aiemmin edes ajatelleeksi, vaikka kyseistä teetä onkin tullut kotosallakin hörpittyä.
Viimeinen majapaikkamme on Cinnamon Red -hotelli, jonka x-kerroksen ikkunoista avautuvat näkymät pääkaupunki Colomboon. Kontrasti pieniin vuoristo- ja rantakaupunkeihin on melkoinen.
Vielä astetta paremmaksi näkymät muuttuvat, kun suuntaamme hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle. Aurinko on juuri laskemaisillaan mereen, joskin itse auringolasku jää harmittavasti piiloon rannan tuntumassa kohoavan pilvenpiirtäjän taakse.
Sitten huomaan, että allasbaarissa tarjoillaan jopa alkoholitonta olutta! Tilaan heti moisen, ensimmäistä kertaa tällä reissulla ja vaihtelu onkin tervetullutta päivittäisten makeiden inkiväärioluiden jälkeen, joilla ei oluen kanssa muuta tekemistä olekaan kuin nimi.
Illalliselle kävelemme Google Mapsista löytämäämme ravintolaan läheisen ostoskeskuksen yläkertaan. Monipuolisen buffetin ruoka on sen verran tulista, että muutamakin mangolassi tarvitaan pahinta terää tylsyttämään. Muita turisteja tuolla ei sitten näykään, mutta paikalliset juhlivat näemmä erään herran 50-vuotispäivää.
Pääkaupungin kiertämiseen emme enää pimeässä aio ryhtyä, vaan kävelemme illallisen jälkeen takaisin hotellille ja nappaamme vielä yhdet juomat kattoterassilla. Baarin puolella televisiossa pyörivä krikettiottelu saa minut tarkistamaan netistä pelin säännöt, mutta enpä ole varma ymmärränkö nyt entistä vähemmän. Asetan herätyksen aikaan 6.45, sillä lentokentälle on kuljettajamme mukaan noin tunnin ajomatka.
PS.
Varhain sunnuntaiaamuna 24.2.2019 kuljettajamme Sumeera kyyditsee meidät vielä lentokentälle. Vaikka aika ajoin jouduimmekin asioita hieman hankalan kautta toteuttamaan, oli palvelu silti hyvää ja kokonaisuus vallan mainio. Iskemme miehen kouraan 10 000 rupiaa (noin 50 €) ja Suomi-magneetin ja kiitämme kuluneesta viikosta.
Vajaat 9 tuntia Rossiyalla Moskovaan ja pikaisen vaihdon jälkeen vielä Aeroflotilla Helsinki-Vantaalle, jonne matkasta selviytyvätkin kaikki paitsi kotiavaimeni sisältävä rinkkani. Onneksi sentään eläinvahtina meillä asunut Stephanie on meitä hakemaan tullessaan ottanut kotiavaimemme mukaan ja pääsemme sentään Jennin kanssa omaan sänkyyn nukkumaan. Olihan reissu, seuraavaksi töihin toipumaan.
ihankartalla.fi 