Jatkolennon lähtöön on aikaa yli kymmenen tuntia ja päätämme kuluttaa edes osan siitä tutustumalla Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin.

Jätettyämme satamassa hyvästit risteilytovereillemme, on edessä viimeinen päivä Galápagossaarilla.

Herätysbiisin sävelten leijaillessa hyttiimme keskiviikkoaamuna, on risteilymme viimeinen päivä alkamassa ja Cormorant on ankkurissa Galápagossaarten pääkaupungin Puerto Baquerizo Morenon edustalla.

Iltapäiväretkemme kohde on Punta Pitt San Cristóbalin koilliskulmassa. Tuota paikkaa varten olenkin jo heti aamusta kiskonut siniset sukat jalkoihini.

Aamiaisen jälkeen vuorossa on tuttuun tapaan päivän ensimmäinen retki, joka koostuu tällä kertaa panga-ajelusta sekä vierailusta Cerro Brujon eli Witch Hillin rannalle.

Palattuamme aamupäivän South Plazaan suuntauneelta retkeltä kumiveneillä laivalle, on aika haukata kokin loihtimaa lounasta. Samalla Cormorantin moottorit käynnistyvät ja lähdemme kohti Santa Fen saarta.

Risteilyn kolmantena päivänä on vuorossa yksi Galápagossaarten pienimmistä saarista. Koostaan huolimatta South Plazalta löytyy kuitenkin esimerkiksi eniten leguaaneja niistä saarista, joilla vierailu on mahdollista.

Iltapäivän ohjelmassa on retki Santiagon saarella sijaitsevaan Sullivan Bayhin. Aluksemme 15 matkustajaa kipuavat kahteen pangaan, jotka kuljettavat meidät niin lähelle rantaa, että voimme loikata suoraan surrealistiselle laavakentälle.

Vedän verhot auki isojen ikkunoiden edestä ja totean Cormorant-aluksen siirtyneen nukkuessamme Bartolomé-saaren edustalle.

Cormorant osoittautuu juuri niin ylelliseksi alukseksi kuin olimme uskaltaneet toivoakin. Matkaa suunnitellessani tein nimittäin sellaisen virheen, että en ottanut lentoja varatessani ja päivämääriä valitessani huomioon sitä faktaa, että risteilyalusten lähtöpäivät todellakin ovat kiveen hakatut.