Aamiaisen jälkeen tarkoituksenamme on lähteä katsomaan kilpikonnia, joten kävelemme rantakadulle ja nappaamme lennosta lava-autotaksin, joita Santa Cruz tuntuu olevan pullollaan.

Ensimmäiset päivät vietämme Puerto Ayorassa, joka on 12 000 asukkaallaan koko Galápagossaarten suurin kaupunki.

Siitä lähtien kun kuulin Bahamalla olevasta saaresta, jota asuttavat ainoastaan värikkäät uivat possut, oli sanomattakin selvää että niitä on päästävä joskus katsomaan. Läheltä kuitenkin piti, että retki Exuman saariryhmälle olisi jäänyt tällä kertaa tekemättä.

Maanantain ratoksi olemme varanneet jo Suomesta käsin ratsusretken Happy Trail Stables -tallilta, joka sattuu sijaitsemaan sopivasti vain muutaman sadan metrin päässä majapaikastamme.

Sunnuntain ratoksi suunnitelmissa on tutustua Nassauhun, jonne matkaa Coral Harbourin asuinalueelta on noin 20 km. Bahaman pääsaaren New Providencen bussiverkosto aikatauluineen osoittautuu kuitenkin melkoisen kryptiseksi.

Silmäni aukeavat häämatkan ensimmäisenä aamuna jo seitsemältä, vaikka eilen onkin tullut matkustettua miltei 26 tuntia parilla torkuilla. Ensin Norwegianilla Lontoon kautta Fort Lauderdaleen Floridaan ja sitten vielä myöhässä olevalla Bahamasairin lennolla Nassauhun.

Mosaiikeistaan kuuluisa Madaba sijaitsee vain noin parinkymmenen kilometrin päässä lentokentältä ja tuo onkin sopivan retkikohde viimeiselle päivälle.

Aqaba ei suoranaisesti ole tunnettu nähtävyyksistään, sillä sellaisia ei juurikaan ole. Pääasialliset aktiviteetit kaupungissa liittyvätkin mereen ja sen rannalla löhöilyyn.

Airbnb-asuntomme ei ole vielä valmis, kun saavumme Aqabaan aamukymmeneltä. Niinpä jätämme auton parkkiin kadun varrelle ja suuntaamme kaupungin yleiselle uimarannalle, jossa onkin paikallisten vapaapäivästä johtuen jo täysi hulina päällä.

Reilun neljän tunnin kyttyröillä keikkumisen jälkeen olemme vihdoin perillä beduiinileirissä ja toteamme tuon olevan aika lailla maksimiaika kameliratsastukselle näin ensikertalaisille.