ETELÄ-AMERIKKA » ECUADOR » Galápagossaarten risteily, päivä 3 – South Plaza
Kolmas päivä Cormorant -aluksella alkaa tutulla kaavalla, kun joskus aamuviiden tienoilla moottorit jyrähtävät käyntiin ja alkaa siirtyminen päivän kohteeseen.
Me matkustajat tosin saamme nukkua aina puoliseitsemältä hytin kaiuttimista kajahtavaan herätysmusiikkiin asti, jollaisena tänä aamuna toimii Pharrel Williamsin Happy.
Biisiä seuraa oppaamme Jamesin sympaattinen ”good morning, it is another day in paradise” -litania sekä kehotus liittyä alakannelle kello seitsemän aamiaiselle. Avaan hyttimme lattiasta kattoon ulottuvia ikkunoita peittävät verhot ja eteeni aukeaa South Plaza, joka osoittautuu pieneksi punaiseksi saareksi.
Aamiaisen jälkeen kaikki 15 matkustajaa pakataan jälleen kahteen pangaan. Kumiveneet kuljettavat meidät läpi rantavedessä telmivien merileijonien kiviseen laituriin, jolle on helppo suorittaa ns. dry landing.
Rantakivikolla on vastassa lisää merileijonia, joiden elämästä James meille seikkaperäisesti kertookin. Jokaista merileijonayhdyskuntaa johtaa alfauros, eikä tuota vesirajassa kovaäänisesti partioivaa ja laumaansa vartioivaa yksilöä ole lainkaan vaikea tunnistaa.
James on myös erityisen herkkä muistuttamaan, että kyseessä ovat merileijonat eivätkä hylkeet. Joka toinen matkalijoiden kysymyksistä kun tuntuu hänen harmikseen sisältävän sanan ”seal”.
Merileijonien jälkeen on aika tutustua tarkemmin South Plazaan, joka onkin yksi Galápagossaarten pienimmistä saarista. Pienestä koosta huolimatta täältä löytyy kuitenkin esimerkiksi eniten leguaaneja niistä saarista, joilla vierailu on mahdollista. Merileguaanien ja laavaleguaanien lisäksi South Plazan erikoisuus on näiden kahden lajin harvinainen risteymä eli ns. hybridileguaani.
Heti rannan tuntumassa lekottelee yksi keltainen laavaleguaani kivellä kaktuksen juurella ja James kertoo kyseessä olevan omaa reviiriään eli kaktustaan vartioiva uros. Taustalla puun lehtiä mutustelee puolestaan hieman pienempi musta naaras.
Ihmisistä nämä veikeän näköiset otukset eivät selvästikään välitä, mutta parin metrin varoetäisyys on täälläkin hyvä muistaa jo ihan kunnioituksen vuoksi. Välillä näyttää aivan siltä kuin laavaleguaanit poseeraisivat varta vasten kameroille.
Noin puolentoista kilometrin pituista ja vain 500 metrin levyistä saarta kiertää selkeästi merkitty polku, jota lähdemme nousemaan saaren toiselle laidalle. James kertoo sekä South Plazan että viereisin North Plazan syntyneen merenpohjan kohoamisen seurauksena ja siksi molemmat saarista ovatkin ikään kuin hieman kallellaan.
Laavaleguaanien ja näiden vartioimien opuntiakaktusten lisäksi South Plaza on tunnettu värikkäästä kasvillisuudesta. Tarkemmin ottaen kyseessä on kivisellä maalla hyvin viihtyvä ja vain Galápagossaarilta tavattava Galapagos carpet weed, joka vaihtaa väriä kauden mukaan. Näin kuivalla kaudella se hehkuu punaisena ja oranssina ja sateisempien kuukausien aikana keltaisen ja vihreän sävyissä.
Kieltämättä punainen maisema vihreine kaktuksineen on miltei surrealistisen näköinen ja mietin, että tuossapa jälleen yksi hyvä syy lisää matkustaa Galápagossaarille näin syyskuussa.
Ylämäkeen kohoava polku johtaa jyrkänteelle, jossa se haarautuu kahteen suuntaan. Oikealla tosin ei näytä olevan kuin pieni majakka tuulisella kielekkeellä ja niinpä James opastaa meidät vasemmalle.
Korkeilla kallioilla ei ole kasvillisuutta enää nimeksikään, mutta tällä puolen South Plazaa viihtyvät etenkin linnut. Yölokit kirkuvat ja syöksähtelevät kivikkoon pärskähtelevien aaltojen yllä. Tarkkasilmäisimmät huudahdavat myös erottavansa muutamia rauskuja merestä.
Aivan saaren etäisimmässä kolkassa makoilee mahdottomilta näyttävässä paikassa muutamia yksittäisiä merileijonia ja James kertoo kyseessä olevan näkemästämme yhdyskunnasta irtautunut ”aikamiespoikien” lauma.
Ylhäältä katsoen on helppo huomata, että South Plazan polku tekee pienen kierroksen saaren ympäri ja lähdemmekin laskeutumaan kohti laituria eri reittiä kuin tullessamme. Maisemassa törrättävät oudot kehikot paljastuvat opuntiakaktusten taimiksi, joita saarelle on istutettu.
Polun varren punaisesta kasvillisuudesta erottuu myös tällä puolen saarta tasaisin väliajoin laavaleguaaneja, jotka olin jostain syystä kuvitellut jopa vielä hieman isommiksi. James tosin mainitsee, että muilla saarilla esiintyy suurempiakin yksilöitä ja parhaimmillaan urokset voivat olla lähes metrin mittaisia.
Alempana näkyy olevan rantautumassa juuri pari kumivenettä aluksesta, joka oli saaren edustalla ankkurissa jo meidän saapuessamme. James kehottaa pistämään tossua toisen eteen ja voin vain kuvitella, millainen tungos näin pienelle saarelle voi syntyä pahimman turistikauden aikana. Jälleen yksi viiva syyskuun sarakkeeseen.
Puolipilvinen taivas pitää huolen siitä, että olo ei käy tukalaksi ja oikeastaan Suomen kesän mieleen tuova lämpötila on varsin sopiva tällaisiin aktiviteetteihin. Jostain muistan lukeneeni, että päiväntasaajalla ollessa pitäisi aurinkorasvaa käyttää myös näin pilvisinä päivinä, mutta taisipa tuo ainakin tänään jäädä ihan tarkoituksella väliin, lippa kun sentään kasvot peittää.
South Plazan eläimet kuitenkin näyttävät ottavan kaiken irti tarjolla olevasta varjosta, mikäli jotain voi päätellä siitä, että rannassa yhden kaktuksen alla lepäilee merileijona, laavaleguaani ja muutama yölokki.
Kapean merikaistaleen toisella puolen erottuu North Plaza, jonne James kertoo pääsyn olevan vain tutkijoilla ja tiedemiehillä. Etäämmällä erottuva suuri saari on kuulemma meille jo hyvinkin tuttu Santa Cruz, jonka itärannikon tuntumassa nyt siis olemme.
Pangat kuljettajineen odottavat meitä jo rannassa ja ehdin vielä ihastella hetken nuorten merileijonien uintiharjoituksia rantakivikkoon muodostuneessa altaassa ennen kuin on aika jättää hyvästit South Plazalle.
Cormorantin moottorit käynnistyvät heti kyytiin ehdittyämme. Miehistön esille panemia pikkupurtavia nauttiessamme matka jatkuu kohti iltapäivän kohdetta, joka on tänä maanantaina Santa Fe.
ihankartalla.fi 