Ensikosketukseni Aasiaan oli kesällä 2017 tehty kolmen viikon kierros Keski-Aasiaan. Kierrettyä tuli kaikki alueen viisi ”stania”, joskin Kirgisia käännöksessä oman stan-päätteensä kadottaakin. Venäjän alkeetkin osoittautuivat reissun aikana yllättävän käytännöllisiksi.
Keväällä 2018 tein puolestaan Jennin kanssa reilun viikon mittaisen road tripin Jordaniaan, jossa riittikin yllättävän paljon nähtävää ja vuokra-auton mittariimme kertyi noin 1000 km.
Helmikuussa 2019 on Sri Lankan vuoro, jossa pistäydymme viikon intensiivisellä road tripillä ystäväpariskuntamme Antin ja Tiinan kanssa. 7 päivään mahtuu niin muinaisia raunioita, kansallispuiston eläimiä, vuoristokylän maisemia kuin valassafari.
Huhtikuussa 2018 kierrämme Jennin kanssa Jordaniaa, joka yllättää monipuolisuudellaan. Petran mykistävien näkymien lisäksi ehdimme esimerkiksi ihastella roomalaisia raunioita, kellua Kuolleessameressä, kahlata kanjonissa, nauttia luonnon rauhasta, ratsasta kameleilla, yöpyä aavikkolla ja rentoutua Punaisenmeren rannalla.
Kesän 2017 Keski-Aasian reissu päättyy Kazakstaniin, maailman suurimpaan sisämaavaltioon, jonne näin suomalaisena pääsee lyhyelle visiitille mukavasti ilman viisumia.
Maan suurimman kaupungin ja entisen pääkaupunki Almatyn lisäksi ehdimme tutustua sitä ympäröivään luontoon vuoristojärvineen sekä nykyiseen pääkaupunkiin Astanaan, jota ei suotta tunneta maailmalla futuristisesta arkkitehtuuristaan.
Kirgisiaan päädyin kiertäessäni Keski-Aasia ystäväni kanssa kesällä 2017. Viisumia maahan eivät suomalaiset alle 60 päivän oleskeluun tarvitse, joten siinä mielessä maa on yksi alueen helpoimmista kohteista.
Muutaman päivän aikana ehdimme tutustua pariin kaupunkiin ja yhteen kansallispuistoon sekä lentää kaupungista toiseen EU:n mustalle listalle joutuneella paikallisen yhtiön kyydissä.
Tadžikistan on kolmas kohde kesän 2017 Keski-Aasian kierroksellani. Alkuperäinen suunnitelmani oli matkustaa Uzbekistanin Samarkandista maan pääkaupunkiin Dushanbeen, mutta huomattuani tuolle välille osuvan rajanylityspaikan olevan toistaiseksi suljettu, jouduin reitittämään suuren osan matkastani uudelleen.
Muuttuneen reitin ja ennen kaikkea myös suhteellisen tiukan aikataulun vuoksi Pamir-vuoristo jää tällä kertaa näkemättä. Tadžikistan osoittautuu kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoiseksi. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja hintataso kaiken kaikkiaan Keski-Aasian edullisin.
Kesällä 2017 päätin lähteä kolmeksi viikoksi kiertämään Keski-Aasia ja aloittaa reissuni hieman myyttisenkin maineen omaavasta Turkmenistanista. Ja eipä tuo mikään ihme ole, että maa on Keski-Aasian vähiten turisteja keräävä, sillä ensinnäkin sinne pääseminen on melkoisen hankalaa.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin maa, johon voisin ehdottomasti palata uudelleen. Sen verran hämmentävän överi on Ašgabat ja kiehtova aavikolla näemmä ikuisesti palava kaasukraateri.
Kesän 2017 Keski-Aasian toinen kohde on Uzbekistan, jonne saavun maitse Turkmenistanista ja vietän pari päivää matkalla sattumalta tapaani suomalaisen kanssa ennen kuin ystäväni Peltsi liittyy seuraani Samarkandissa. Nähtävää Uzbekistanissa sitten riittääkin, kun kiertelemme muinaisen silkkitien kaupungeissa etsien suojaa armottomalta auringolta moskeijoiden ja madrasojen varjoista.
Helmikuussa 2019 kiersimme ystäväpariskuntamme Antin ja Tiinan kanssa Sri Lankaa viikon verran ja lyhyeen aikaan olimme koettaneet mahduttaa maksimimäärän nähtävää ja koettavaa, jota maassa toden totta riittikin. Muinaisten raunioiden, vuoristokylän maisemien, kansallispuiston eläinten, valassafarin, hiekkarantojen, uima-altaiden ja siirtomaa-aikaisten rakennusten lisäksi päiviin kuului luonnollisesti myös Mölkyn peluuta. Aikakirjoihin merkittäköön, että Sri Lankan mestaruus ratkesi lukemin: Vesa 5 – Antti 0.
ihankartalla.fi 