Kesän 2017 Keski-Aasian toinen kohde on Uzbekistan, jonne saavun maitse Turkmenistanista ja vietän pari päivää matkalla sattumalta tapaani suomalaisen kanssa ennen kuin ystäväni Peltsi liittyy seuraani Samarkandissa. Nähtävää Uzbekistanissa sitten riittääkin, kun kiertelemme muinaisen silkkitien kaupungeissa etsien suojaa armottomalta auringolta moskeijoiden ja madrasojen varjoista.
Matkaa suunnitellessani ehdin jo ilahtua uutisesta, että Uzbekistaniin pääsevät suomalaisetkin huhtikuusta lähtien ilman viisumia, mutta hieman myöhemmin maan viranomaiset ilmoittavatkin tuon käytännön astuvan voimaan vasta vuonna 2021.
Ei siis auta muu, kuin ryhtyä metsästämään viisumia myös Uzbekistaniin. Ensinnäkin tarvitaan kutsukirje eli LOI, jonka saan tilattua StanToursilta samalla kun järjestelen heidän kanssani Turkmenistanin viisumiasioita. Suurempi ongelma onkin se, että Suomesta ei löydy Uzbekistanin suurlähetystöä. Lähimmät ovat Riiassa, Berliinissä ja Lontoossa ja meilaan niistä jokaiseen tiedustellakseni miten edetä asiassa.
Saan vastauksen ainoastaan Lontoon Uzbekistanin suurlähetystöstä ja niinpä postitan omani sekä ystäväni passit Englantiin kera muiden vaadittujen dokumenttien. Passit pääsevät perille ja viisumit meille myönnetään, mutta passien saaminen takaisin Suomeen ei olekaan niin yksinkertaista.
UPS:n kautta tuon pitäisi onnistua helpostikin, mutta viikon kuluttua ensimmäisestä soitostani Suomen päähän ilmenee, että noutotilaus täytyy tehdä suoraan Lontoon UPS:lle. Kolmena ensimmäisenä päivänä he eivät kuitenkaan syystä tai toisesta onnistu noudossa. On ruuhkaa tai tiet suljettuna tai mitä lie. Ehdin jo selvitellä Suomessa viranomaisilta mahdollisuutta saada pikana toinen passi, jotta voin itse lentää Lontooseen hakemaan passimme, aikaa Turkmenistaniin lähtööni kun alkaa olla enää viikko. Pyydän myös Lontoossa asuvaa ystävääni piipahtamaan paikalla lähetystössä ja juuri kun hän pääsee paikalle, on UPS noutanut passimme 15 minuuttia aikaisemmin.
Lopulta saan passin kouraani muutama päivä ennen lähtöä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Double entry viisumille tuli hintaa noin 70 € ja toinen mokoma täytyi pulittaa kutsukirjeestä.
Yllättäviä kohtaamisia Hivassa
Turkmenistanilaisen oppaani jätettyä minut rajalle, huomaan olevani ainoa matkailija, joka on menossa Uzbekistaniin
Auringon autioittama Hiva
Kahden aikaan koen olevani niin valmis kuin tässä tilaanteessa olla voi ja lähden hetkeksi kiertämään Hivan katuja. Joka kulman takana tuntuu odottavan kuvauksellinen näkymä, mutta sää on yksinkertaisesti liian kuuma, jotta tuolla jaksaisi kauaa kierrellä.
Buhara päivässä
Aamiaisen jälkeen on tullut aika jättää hyvästit Hivalle ja jatkaa matkaa kohti Keski-Aasian pyhimmäksi kaupungisikin tituleerattua Buharaa.
Shakkia Samarkandissa
Samarkand kuulutetaan yhdeltätoista ja jään rautatieasemalle odottelemaan Peltsiä, joka on yöllä lentänyt Suomesta Taškentiin ja jatkanut sieltä aamutuimaan niin ikään junalla kohti Samarkandia.
Samarkandissa nähtävyytenä nähtävyyksien joukossa
Aloitamme kierroksen Registanista, jonka portteja ollaan vasta aukaisemassa kansanmusiikkijuhlien valmisteluista johtuvien poikkeusaikataulujen vuoksi. Kolmen näyttävän madrasan rajaama Registan on ollut muinaisen Samarkandin kaupungin keskusaukio ja pääsylipusta saa pulittaa 27 000 somia.
Sunnuntaioluet Taškentissa
Aamiaisen jälkeen heitämme rinkat selkään ja ajamme taksilla Samarkandin rautatieasemalle, jossa kapuamme junaan. Ja kohta sitä kolistellaankin kohti Uzbekistanin pääkaupunkia.
Uusi viikko, uusi maa, uusi kaupunki
Kuyluk-basaarilla kyytiä ei tarvitse kauaa etsiä, kun jo ensimmäinen vastaan kävelevä ukko lupaa heittää meidät noin 80 km päässä sijaitsevalle Oybekin raja-asemalle 80 000 somilla.
ihankartalla.fi 