Sri Lankan road trip päivä 3: Ella

AASIA » SRI LANKA » Sri Lankan road trip päivä 3: ELLA

Kello on puoli kuusi, kun astun huoneemme parvekkeelle Ella Nature View -hotellissa odottaen näkeväni taianomaisen auringonnousun. Pimeyden keskellä ei ole kuitenkaan mitään siihen viittaavaakaan, joten eilisestä väsyneenä painun takaisin nukkumaan.

Saapuessamme Jennin kanssa upeaan terassimiljööseen katetulle aamiaiselle, saamme kuulla naapurihuoneessa majoittuneilta Antilta ja Tiinalta, että aurinko on tosiaan noussut hieman ennen kuutta ja näkymä oli kuin ollutkin vaikuttava. Täytyypä siis yrittää huomenna uudelleen.

Kuljettajamme Sumeera saapuu sovitusti nappamaan meidät kyytiin puoli kymmeneltä ja päätämme pienen empimisen jälkeen lähteä aluksi katsastamaan yhden Ellan tunnetuimmista nähtävyyksistä eli Nine Arches Bridge -rautatiesillan. Viimeinen kilometri perille on loivaa ylämäkeä ja tie on sen verran pieni, että matka on taitettava joko jalan tai tuk-tukilla.

Valitsemme jalkapatikan ja saavumme pian pienen kukkulan laelle, josta aukeavat kieltämättä hienot näkymät alhaalla aukeavan laakson ylittävälle sillalle. Antti ja Tiina lähtevät laskeutumaan pientä polkua alas sillan kupeeseen ja me jäämme Jennin kanssa toviksi istuskelemaan paikalta löytyvän pienen kahvilan pöytään.

Teen ja kahvin nautittuamme kaivan kamerani esiin, sillä paikalle kokoontuneet ihmiset alkavat liikehtiä siihen malliin, että juna saattaa pian olla saapumassa sillalle. Eräskin nainen on seisoskellut jalustalle virittämänsä kameran edessä ainakin jo sen puolen tunnin ajan, jonka me olemme paikalla olleet.

Vaikuttaa siltä, että satuimme paikalle kerrassaan sopivaan aikaan, sillä kohta tosiaan juna puksuttaakin sillalle ja katoaa pian tunnelin kautta kukkuloiden uumeniin. Minun lisäkseni kuvauspuuhissa lienevät kaikki paikalla olevat lukuun ottamatta vieressäni ähkivää ranskalaismiestä, joka koettaa putsata iilimadon veriseksi sotkemaa jalkaansa. Iilimatoja siis mitä ilmeisimmin löytyy sillan ympäristöstä tai alas sillalle johtavan polun varren pusikoista.

Paluumatkalla hörppäämme mangolassit ja pirtelöt laakson laidalla olevassa näköalaravintolassa ennen kuin palaamme hotellille pienelle luovalle päivätauolle. Ehdimme myös heittää reissun ensimmäiset Mölkky-erät, kun onnistumme vaivoin sopivan tasaisen alustan löytämään. Kirjautan lopulta Sri Lankan mestaruusturnauksen ensimmäisen osakilpailuvoiton nimiini.

Luettuani parvekkeella tovin Rudyard Kiplingin Kim-romaania on taas aika kavuta uskollisen Toyota-minibussimme ilmastoituihin sisätiloihin. Haukkaamme pientä suolapalaa Chill-ravintolassa ennen kuin kuljettajamme ajaa meidät seuraavaan kohteeseen ja lähdemme kapuamaan Little Adam’s Peakille. Linssijauhoista valmistettu rapea papadum osoittautuukin varsin toimivaksi evääksi etenkin mangochutneyihin dipattuna.

Sri Lankastahan löytyy myös Adam’s Peak, joka on itse asiassa ihan kunnon vuori ja tunnettu huipulle tehtävistä pyhiinvaelluksista, joille on lähdettävä aamukahden aikoihin ehtiäkseen todistamaan auringonnousua huipulla. Tuohon verrattuna Little Adam’s Peak vaikuttaakin kirjaimellisesti kevyeltä päiväkävelyltä.

Itse asiassa Ellastakin löytyy toinenkin kuuluisa näköalapaikka eli Ella Rock, joka lukemani perusteella on jonkin verran vaikeammin saavutettavissa ja vaatisi noin parin tunnin patikoinnin polkuja pitkin. Little Adam’s Peakin juurelle sen sijaan pääsisi miltei perille asti autolla, mutta kuljettajamme jätettyä meidät sopivaan paikkaan, jatkamme loppumatkan jalan.

Pieni tie mutkittelee teeplantaasien välissä ja meidät ympäröi yltäkylläinen vehreys. Tien varrella teelehtiä keräämässä oleva nainen suostuu poseeraamaan kuvassa ja pyytää sitten elehtien pientä palkkiota, jonka hänelle mielihyvin ojennan.

Lähellä huippua jostain kuuluu kiljahduksia, jotka lähempi tarkastelu osoittaa olevan lähtöisin laakson ylle viritetystä köysiradasta. Ilmojen halki yksitellen kiitävät uskalikot siellä kiljahtelevat joko riemusta tai kauhusta.

Viimeinen pätkä varsinaiselle Little Adam’s Peakille koostuu portaista ja paikoitellen hieman epätasaisesta polusta ja Jenni päättää jäädä ns. tasamaalle odottamaan, kun me muut käymme katsastamassa huipun.

Erityisen pitkä tuo nousu ei kuitenkaan ole, joten kohta jo ympärillemme aukeavatkin varsin kelvolliset näkymät. Paikalla on lisäksemme vain kourallinen ihmisiä, mutta tiettyyn kohtaan heitä on kerääntynyt sen verran tiheästi, että jotain kiinnostavaa juuri tuossa paikassa täytyy olla. Lähempänä selviää, että kukkulan kyljestä törröttää kivi, joka tarjoaa oivallisen poseerauspaikan ja jonotamme kiltisti vuoroamme.

Aurinko alkaa parhaillaan laskea ja sen kultainen hehku luo oman maagisen tunnelmansa ja muutenkin upeaan paikkaan. Laakson toisella puolen kohoaa korkeampi vuori, jonka laella käsittääkseni sijaitsee puolestaan jo mainittu Ella Rock.

Harpomme alas huipulta hämärää karkuun viimeisten valonsäteiden kajastaessa vuorten takaa ja jatkamme Toyotan paikallistettuamme Ellan keskustaan illalliselle. Chill-ravintolassa hämmästymme melkoisesti, kun tarjoilija viereiseen pöytään olutpulloja. Tänään kun on täydenkuunpäivä Poya ja alkoholin myynnin pitäisi olla laitonta. Jopa kadun toisella puolen olevat baarit ovat suljettuja.

Valitsemme Jennin kanssa lajitelman bambunlehtiin käärittyjä paikallisia curryja eli erilaisia kastikkeita riisin kera nautittavaksi. Kieltämättä hieman rujosta ulkomuodostaan huolimatta annos osoittautuu varsin toimivaksi kokoelmaksi paikallisia makuja.

Ennen kuin toivotamme kuljettajallemme hyvät yöt, joudumme vielä hieman väittelemään hänen kanssaan siitä, voimmeko me matkata huomenna junalla Haputaleen, josta sitten jatkaisimme taas autokyydillä Udawalawa. Lopulta Antti kaivaa Google Mapsin esiin ja saa torpattua viimeisetkin ”yleensä on ajettu toista reittiä” -vastaväitteet. Ja itse asiassa tämä onkin meidän suunnittelemamme reitti, jota varten olemme kuljetuksen ostaneet…

Kello tulee kymmenen ja täysikuu loistaa Ellan vuoristokylän yllä, kun palaamme hotellille. Huoneessamme majaileva gekko on siirtynyt kylpyhuoneesta ”salongin” puolelle ja päivystää nyt katon rajassa. Hyönteisiähän tuo taitaa syödä, joten olkoot tervetullut.

Kaivan jääkaapista suihkun jälkeen yhden kylmän Koff Crispin ja raapustan päiväkirjaani mitä tänään on suurin piirtein tapahtunut. Asetan herätyksen viittä vaille kuudeksi tarkoituksenani tällä kertaa onnistuneesti todistaa Ellan maaginen auringonnousu.