ETELÄ-AMERIKKA » ECUADOR » Pikavisiitti Guayaquilissa
Nautittuamme torstain aamiaisen Galápagossaarten pääkaupungissa Puerto Baquerizo Morenossa sijaitsevassa Hotel Miconiassa, otamme pari dollaria maksavan taksin lentokentälle, sillä emme viitsi vesisateessa edes tuota vaivaista kilometrin matkaa matkatavaroinemme taivaltaa.
Galápagossaarille ja sieltä pois ei voi lentää kuin Ecuadorin kautta ja vaihtoehtona on joko pääkaupunki Quito tai maan suurin kaupunki Guayaquil, jonne TAMEn lento meidät parissa tunnissa kuljettaakin ja jatkaa sitten osa matkustajista kyydissään kohti pääkaupunkia.
Jatkolentomme Fort Lauderdaleen lähtiessä vasta puoliltaöin, on meillä yli kymmenen tuntia aikaa käytettävissämme ja niinpä päätämme kuluttaa edes osan siitä tekemällä pikavisiitin kaupungille.
Jätämme matkatavarat säilöön ja nappaamme lentokentältä 6 dollarin hintaisen taksin noin 6 km päässä sijaitsevalle rantakadulle. Tuo Guayas-jokea reunustava ja yli kaksi kilometriä pitkä kävelyreitti tunnetaan paremmin komealla nimellä Malecón 2000 ja se onkin yksi kaupungin harvoista nähtävyyksistä.
Rantakatu ei kuitenkaan kiinnosta meitä yhtä paljon kuin lähellä kohoava Santa Ana -kukkula ja sen rinteille värikkäine taloineen levittyvä Las Peñas -lähiö. Kukkulalle kiipimistä silmällä pitäen nappaamme läheisestä kioskista kylmää vettä ja limonadia, sillä sää on huomattavasti lämpöisempi kuin Galápagossaarilla.
Rantakadun päästä nousemme muutaman askelman päästäksemme ecuadorilaisen runoilijan mukaan nimetylle Numa Pompilio Llona -kadulle. Katua reunustavissa vanhoissa taloissa on useita taidegalleroita ja ovatpa ne värikkäine pintoineen ja yksityiskohtineen kuin taideteoksia itsekin.
Kadulta lähtevät portaat johdattavat meidät Las Peñasin vieläkin värikkäämpien talojen keskelle ja kapeiden kujien kautta noin puoliväliin Santa Ana -kukkulan laelle johtavia portaita. 1850-luvulla Ecuadorin presidenttinä toimineen Diego Noboan mukaan nimetyt portaat koostuvat 444 numeroidusta askelmasta.
Portaiden varrella on naapurusto, joka on täynnä pieniä kahviloita, baareja ja myymälöitä. Vaikka pieni tauko kelpaisikin, päätämme kuitenkin ensin suorittaa loppuun hikisen urakkamme ja kavuta Santa Anan laelle.
Viimeisen askelman jälkeen olemme Santa Anan laella sijaitsevalla aukiolla ja hörppäämme vesipullot tyhjiksi. Jennin mennessä vilvoittelemaan tuulettimin varustetun pienen kappelin tarjoamaan varjoon, minä käyn kipuamassa vastapäiseen majakkaan.
Ympärillä avautuva Guayaquil, ei näkymänä suoranaisesti vakuuta. Likaisenruskeana virtaavan Guayasin ja keskustan muutamien pilvenpiirtäjien lisäksi maisema on betonisen harmaata. Poikkeuksen muodostaa kappelin takana kohoava toinen värikkäiden talojen kuorruttama kukkula.
Muutama porras huipulta kaupunkiin päin löytyy Santa Anan linnoituksen laivastomuseo. Tuolta paikalta kaupunkia on ennen puolustettu merirosvoja vastaan ja nyt pienen puistikot täyttävät tykit, ankkurit ja muu vastaava kuvasto.
Museon portilla törmäämme niin ikään häämatkalla olevaan ruotsalais-ranskalaiseen pariskuntaan, jonka tunnistan matkustaneen kanssamme viikko takaperin samalla lennolla Galápagossaarille. Tovin jutusteltuamme toivotamme tsemppiä bussimatkalle Peruun ja lähdemme etsimään taukopaikkaa.
Pian portaiden kupeessa tuleekin vastaan verrattain nuhjuinen ja selvästi paikallisten suosiossa oleva baari, jota kelpaa mielestämme tukea muutamalla dollarilla. Kaksi valtavaa 0,6 l olutta maksaa vain viisi dollaria ja ojentaessani baarimikolle kaksikymppisen, joutuu hän lähtemään kadulle rikkoakseen sen vastapäisessä matkamuistomyymälässä.
Hörpimme oluet joelle antavalla terassilla ja katselemme alhaalla talojen väliin mahdutetulla betonisella kentällä käynnissä olevaa lasten jalkapallopeliä. Tai oikeastaan Jenni hörppii omastaan sen minkä jaksaa ja minä juon sitten molemmat ennen kuin laskeudumme portaat takaisin rantakadulle, joka on iltapäivän lopulla alkanut täyttyä ihmisistä.
Nappamme taksin takaisin lentokentälle, jossa Spirit Airline veloittaa tällä kertaa matkatavaroista $150, tullessa kun selvisimme satasella. Check-inissä puolestaan virkailijat vaativat nähdä hyväksytyt ESTA-hakemuksemme, vaikka passeistamme löytyykin jo Homeland Securityn leimat tältä reissulta. Ja toki vielä ennen koneeseen joudun satunnaistarkastukseen virkailijan saattaessa minut henkilökunnan ovesta alakertaan, jossa tullitarkastaja purkaa rinkkani.
Ecuadorilainen Pilsener-oluttölkki saa peukun ylöspäin ja edelleen tavaroissani pyörivä pullollinen Bahaman hiekkaa jää tälläkin kertaa löytymättä. Lopulta puoliltaöin lähtee lentomme kohti Fort Lauderdalea, jossa vietämme perjantain päivän lähinnä hotellissa lepäillen ja seuraillen televisiosta, kuinka Florence-hurrikaani rantautuu Etelä-Carolinaan ennen kuin Norwegian kuljetta meidät häämatkan päätteeksi Oslon kautta lauantai-illaksi kotiin.
ihankartalla.fi 