AASIA » KIRGISIA » Ala Archan kansallipuistossa
Yön hikoiltuani on oloni aamulla huomattavasti parempi ja vatsakipu tiessään. Ilmeisesti yökerhosta palanneet intialaiset liikemiehet huusivat aamuyöllä Rich Hotelin käytävillä kirjaimellisesti suoraa huutoa, mutta niinpä nuokin näytävät aamiaispöydässä istuvan.

Puoliltapäivin lähdemme hotellin järjestämän kuljettajan kanssa kohti Tian Shanin -vuoristossa sijaitsevaa Ala Archan kansallispuistoa. Matkaa tuonne on Biškekistä vain vaivaiset 40 km, joten ei ole vaikea kuvitella miksi tuo on myös suosittu retkikohde paikallisten keskuudessa.

Ala Archaan pääsisi kaupungista myös marshrutkalla, mutta tosin vain kansallispuiston portille, josta varsinaisten vaellusreittien alkuun on vielä 12 km asfalttitietä. Taksi lienee halvin keino päästä perille asti, kunhan jaksaa neuvotella sopivan hinnan. Mielestämme hotellin tarjoama diili on kuitenkin varsin mukiinmenevä, etenkin kun kuljettaja on luvannut odotella meitä parkkipaikalla kävelyretkemme ajan.

Jo matkalla kuljettaja alkaa ehdotella meille retkiä myös muihin Kirgistanin sinänsä mielenkiintoisiin kohteisiin, mutta valitettavasti aikataulumme ei jälleen anna moisiin myöten. Vuoristojärvi Issyk Kul olisi varmasti tullut katsastettua, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Puiston sisäänpääsymaksu ei ilmeisesti sisälly retkemme hintaan, sillä portille saavuttuamme kuljettaja nyökkää meitä ojentamaan setelit kouraan. Nopealla matematiikalla tuo ei nyt kuitenkaan ollut kuin euron tai pari.

Ilma tuntuu viileältä jo parkkipaikalla, kun hyppäämme ulos autosta ja lähdemme talsimaan pitkin vasemmalle metsään kaartuvaa polkua. Suoraan edessäpäin olisi ollut Ala Archa -joen solassa kulkeva ulkoilureitti, joka ainakin alkumatkalta näyttää olevan asfaltoitu ja tuolla ei maisemista samalla tapaa pääsee nauttimaan. Enemmän tuo tuntuukin olevan lapsiperheiden suosiossa.

Polku on yllättävän hyväkuntoinen ja nousu melko vaivatonta. Jopa Maps.me-sovelluksessa nuo polut näkyvät katkoviivalla merkittynä. Yhdessä risteyksessä teemme tosin pienen virhearvion, sillä yhtäkkiä olemme hyvin kaltevalla irtokiviä sisältävällä polulla ja oikealla puolella on ainostaan mahdottoman pitkä pudotus joen pohjalle.

Käännymme takaisin palataksemme isommalle polulle ja samassa Peltsi huomaa kiven alle piiloon vilahtavan käärmeen. Käärmeen lisäksi Ala Archassa sietää varoa punkkeja, sillä tappavaksi osoittautuneita puremia tuolla on saatu.

Seuraamamme polku johtaisi aina vuorenseinämän puhkaisevalle vesiputokselle asti ja siitä edemmäs kohti jäätiköitä, mutta tyydymme jatkamaan noin puoliväliin vesiputoukselle johtavaa polkua ja ihastelemme hetken maisemia reitin korkeimmalta kohdalta. Ylitsemme liitelee valtava lintu, jonka oletan kehnoilla ornitologin taidoillani olevan jonkinlainen kotka, mutta kameran valmiuteen saatuani se on jo kaukana.

Paikalla on jonkin verran myös muita retkeilijöitä. Osa on isoista rinkoista ja telttakantamuksista päätellen matkalla pidemmällekin vaellukselle ja vastaavasti sitten on toisia, jotka ovat kavunneet louhikkoista polkua lähestulkoon korkokengissä ja farkuissa.

Reilun tunnin jälkeen käännymme takaisin ja pidämme oluttauon mahtavan näköalan tarjoavalla kivellä. Alaspäin matkaa sujuukin huomattavasti nopeammin, joskin muutamassa kohdassa jalat meinaavat uhkaavasti liukastella irtokivissä.

Kuljettajamme tosiaan odottelee siellä missä pitääkin ja koettaa vielä ehdotella jonkinlaista jatkoa kierrokselle. Tunnen kuitenkin itseni eilisen vatsataudin ja äskeisen kiipimisen jälkeen sen verran väsyneeksi, että hotelli kuulostaa kuitenkin parhaimmalta vaihtoehdolta.

Hotellin henkilökunnan suosituksesta käymme syömässä lähistöltä löytyvässä Фаиза-ravintolassa, jota näemmä myös paikalliset suosivat. Olutta ei tarjoilla, mutta nautastroganoff perunamuusilla maistuu kaiken lampaanlihan jälkeen. Paluumatkalla vaihdamme kolikot lompakoistamme oluiksi lähikaupassamme.

Auringon juuri laskiessa on hyvä pulahtaa hotellin pieneen altaaseen, jonka vesi todellakin virkistää. Illalla hotellin wifi on vihdoin aulan lisäksi alkanut toimia myös huoneessamme, joten saamme tikkipelin taustalle Eläkeläisten lisäksi myös muuta musiikkia. Huomenna täytyisikin sitten koettaa hankkiutua Kazakstaniin.