POHJOIS-AMERIKKA » BAHAMA » Ratsastusretki rannalle
Maanantain ratoksi olemme varanneet jo Suomesta käsin ratsusretken Happy Trail Stables -tallilta, joka sattuu sijaitsemaan sopivasti vain muutaman sadan metrin päässä majapaikastamme.
Kesken aamiaisen saan pahaa pelkäämäni sähköpostin, jossa kerrotaan toisen etukäteen varaamamme retken peruuntumisesta sääolosuhteista johtuen. Kyseessä on Harbour Safarin järjestämä veneretki Exuman uivien possujen luo, mikä oli oikeastaan yksi tärkeimmistä syistä ylipäätään Bahamalle matkustaa.
Huominen on myös viimeinen päivämme maassa, joten huonolta näyttää. Pahoittelujen lisäksi järjestäjä vinkkaa, että paikalle voi myös lentää ja päätän paneutua asiaan tarkemmin ratsastusretkemme jälkeen.
Kävelemme talleille yhdeksitoista ja odottelemme hetken aikaa pihapiirissä, kunnes tallia jo 70-luvulta asti pyörittänyt Susan tulee ottamaan meidät vastaan. Maksu suoritetaan samassa ja $150 per pää tuntuu kieltämättä melko sievoiselta summalta. Toisaalta paikka on New Providence -saaren ainoa ratsastusmahdollisuus, joten ymmärtäähän tuon. Muualla Bahamalla vastaavia palveluita on toki myös tarjolla.
Oppaaksemme lähtevä tallityöläinen valitsee meille hevoset ratsastuskokemuksemme perusteella. Jennihän on tunnetusti vanha tekijä, mutta itse olen ratsastanut ainoastaan kerran islanninhevosmummolla ja kerran kamelilla. Sitten vain selkään, satulan säädöt kohdilleen ja rantaa kohden.
Eilisen pyöräilyretken perusteella tiedämme jo missä ranta sijaitsee ja pelkäämme etukäteen hieman sitä, että ratsastamme paikalle suoraan pitkin asfaltoitua pyörätietä. Onneksi oppaamme johdattaa meidät kuitenkin sivummalle läpi kanavien halkoman alueen, johon piti hänen kertomasa mukaan aikoinaan rakentaa Paradise Islandin kaltainen huvittelukompleksi. Tuosta projektista ei kuitenkaan koskaan tullut mitään.
Jutustelun lomassa oppaamme kyselee meistä niitä ja näitä ja innostuu toden teolla kuullessaan Jennin olevan hevoseläinlääkäri, moiset kun ovat kuulemma saarella todellinen harvinaisuus. Hän ehdottaakin, että tallin omistaja voisi kysyä Jenniltä muutaman kysymyksen retkeltä palattuamme ja tokihan tuo sopii.
Pujottelemme kapeaa polkua pusikoiden ja pienten vesistöjen läpi kohti rantaa, joka aukeaakin kohta pienen puukaistaleen takaa. Ratsastamme Jennin kanssa hevosinemme veteen oppaan napsiessa meistä kuvia parhaansa mukaan. Muutaman sadan metrin päässä rannasta siintää pieni saari, jonne opas kertoo ratsastamisen olevan mahdollista laskuveden aikaan.
Kuvaussession jälkeen lähdemme ratsastamaan takaisin talleille ja kieltämättä outo asento saa paikkani jo puutumaan. Janokin alkaa olla melkoinen ja ratsastuskypärä kuumottaa kupolia.
Talleilla käy ilmi, että myös omistaja voi hieman huonosti ja on siksi vetäytynyt lepäämään. Niin Jennin ei tarvitse nyt ryhtyä konsultoimaan, mutta lupaamme poiketa paikalla huomenna, mikäli emme onnistu järjestämään jollain tapaa itseämme Exuman retkelle.
Kohti majapaikkaa kävellessämme tunnen oloni yllättävän huonoksi ja perillä vointi heikkenee todella nopeasti. En osaa sanoa onko kyseessä ruokamyrkytys vai lämpöhalvaus, mutta pian olen viluisena, särkyisenä ja oksentelevaisena jo vuoteen omana.
Sen verran onnistun kuitenkin tsemppaamaan, että saan kuin saankin viime hetkellä varattua meille huomiseksi retken Exuman uivia possuja katsomaan Flamingo Air -lentoyhtiön kautta. Startti on aamukahdeksalta, joten asetan herätyksen kuudeksi ja vaikka olen viettänyt suurimman osan päivästä makuuasennossa viileä kääre otsalla, olen jo iltakahdeksalta täysin valmis yöunille.
ihankartalla.fi 