EUROOPPA » Kosovo » Päivä Prizrenissä
Maanantaiaamu Makedonialaisessa hotellissa alkaa siten, että ajatus eilen hukkaamastani pankkikortista herättää minut ennen kännykän hälytystä ja soitan pankkiin varmistaakseni kaiken olevan kunnossa. Virkailija luettelee viimeaikaisia tilitapahtuamia ja kun tuolla ei ole kuin Kultaista Kampelaa ja Kannelmäen Alkoa kummempaa, kiitän tiedosta ja käyn verkkopankissa siirtämässä rahaa Jennin tilille.
Aamiaisen jälkeen pakkaamme tavarat, sillä on aika lähteä kohti Kosovoa. Hommaa tahdittaa ulkoa kantautuva melkoinen diskomusiikin jumputus kellon ollessa kuitenkin jo kymmenen aamupäivällä. Rinkat selkään ja aurinkoisessa säässä lyhyt reippailu bussiasemalle, jossa palvelu pelaa. Vector Toursin edustaja kertoo meille jo mahdollisuuksista jatkaa Kosovosta Albaniaan, kuten hän aivan oikein arvelee meidän olevan aikeissa tehdä.
Noin 100 km matka Prizreniin taittuu noin kolmessa tunnissa, eikä rajamuodollisuuksissakaan tuhlaannu liikaa aikaa. Kosovolainen rajavartija toteaa minulle Vesan olevan albaniaksi naisen nimi ja heittää kollegalleen jotain vitsiä Conchita Wurstista. Hieman ennen perille saapumistamme ostamme jo valmiiksi huomiselle liput Albanian Shkodëriin matkaavaan pikkubussiin, kun tällainen mahdollisuus meille tarjotaan. 15 euroa per pää ja lähtö aamukahdeksalta, mikä kuulostaa jo paremmalta kuin etukäteen netistä löytämäni kello kuuden startti.
Bussiasemalta raahaamme rinkkamme hehkuvassa kuumuudessa reilun kilometrin päässä sijaitsevalle hotellille, joka osoittautuukin yllättävän moderniksi laitokseksi. Jopa suihkukopissa on kaiuttimet ja mitä monimutkaisimman näköinen kontrollipaneeli. Korkkaan minibaarista oluen ja siirryn huoneemme parvekkeelle ihastelemaan näkymiä.
Somersby-siideri on näemmä rantautunut tännekin, sillä läheistä terassia koristavat mm. taannoiselta Sarajevon retkeltä tutut vihreät päivänvarjot. Tuon Cult-nimiseksi paikaksi osoittautuneen baarin pöydässä istummekin kohta todetaksemme, että eihän täältä ruokaa saa, mutta yhteensä kolmella eurolla sentään tuopillisen olutta sekä yhden Somersbyn.
Hieman edempää löydämme Buddha-nimisen pikaruokapaikan, jonka listalta löytyy myös epäilyttävän tutulta kuulostava Big Mac. Kaksi olutta ja kaksi jättimäistä hampurilaista irtoaa kuudella eurolla, joten hintataso näyttää tosiaan olevan tähänastisista Balkanin kohteista alhaisin.
Vatsat täynnä kiipeämme kaupungin ylle kohoavan kukkulan laella sijaitsevalle keskiaikaiselle linnoitukselle. Kaupunki sinänsä on melko pieni, ilman mitään varsinaisia merkittäviä nähtävyyksiä, joten paluumatkalla alas pysähdymme kaikessa rauhassa rinteestä löytyvälle terassille juoma- ja lukupaussille. Välillä tuntuu ainakin vastaantulijoiden katseista päätellen, että minä olen tatuointeineni yksi suurimmista lähialueen nähtävyyksistä.
Mehmet Pashan turkkilainen kylpylä Bistrica-joen toisella puolen on tosiaan kunnostamisen tarpeessa, kuten olin etukäteen ehtinyt Tripadvisorista vilkaista. Ränsistyneen näköistä tiilirakennusta ympäröiviin työmaa-aitoihin on kiinnitetty kylttejä, joiden mukaan työn olisi pitänyt valmistua vuosi sitten, mutta kyllä tuo siltä näyttää ettei hommaa ole päästy vielä edes aloittamaan. Niinpä istahdamme jokivarren kahvilan terassille nauttimaan pirtelöistä sekä laskevan auringon kajosta.
Kerjäävä lapsilauma roikkuu kannoillamme talsiessamme syömään hotellimme liepeillä sijaitsevaan ravintolaan ja saan muutaman kerran tosissani lyödä käsiäni yhteen ennen kuin nuo luovuttavat. Illallisen jälkeen on aika painua nukkumaan. Aamulla matka jatkuu kohti Albaniaa.
ihankartalla.fi 