Välipäivän hengailua Ulcinjissa

EUROOPPA » MONTENEGRO » Välipäivän hengailua Ulcinjissa

Melkoista luksusta, kun ei tarvitse herätä kännykän herätyskelloon, vaan voi nukkua niin kauan kuin unta riittää. Ja tänään riitti näemmä puoli yhteentoista asti. Verhojen takaa paljastuu sininen taivas ja auringossa kimmeltävä meri. Puolet terassistakin jää mukavasti varjoon, joten katamme aamiaisen ulos. Yhdestä korituolista karkaa musta kissa ja toinen vilkuilee meitä muurin päällä kasvavan puskan juurelta.

Koska Montenegrosta olisi mukava nähdä muutakin kuin rannikkoa, olen käynyt sähköpostikeskustelua Montenegro Hostellin henkilökunnan kanssa Durmitorin kansallispuistoon suuntautuvasta retkestä. Huomiselle tuollaista kiertuetta olisikin tarjolla, meidän täytyy vain hankkiutua aamulla pääkaupunki Podgoricaan päästäksemme mukaan. Bussiaikataulutkin lupaavat vielä meille tarkistaa, joten näin ne asiat alkavat lutviutua.

Kartalta löytämäni vihreä alue rannan tuntumassa on nimeltään Pylli i Pishave ja tuohan osoittautuu mukavan varjoisaksi mäntymetsäksi, josta löytyy vihdoinkin myös paikka riippumatolle.

Ensimmäinen yritys virittää köyttä puun ja rantabaarin portin välille tosin keskeytyy henkilökunnan juostessa hädissään paikalle osoittaakseen, ettei tuota rakennelmaa ole kiinnitetty juuri lainkaan maahan. Kiitokseksi varoituksesta käymme hörppäämässä yhdet kylmät juomat ja hakeudumme sitten hieman sivummalle, jossa puutkin ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan ja Jennille tarjolla on puistonpenkki.

Toisen tyhjillään ammottavan rantabaarin kautta takaisin kämpille, jossa kissat jo terassilla odottelevatkin. Omien eväiden lisäksi ostin niille tonnikalaa, jonka ajattelin jättää yöksi tarjolle. Montenegro Hostellista lähettävät tekstiviestin, että bussimme Ulcinjista Podgoricaan lähtee aamukahdeksalta. Illan ohjelmaksi jää siis hankkia eväitä, käteistä ja illallista.

Supermarketin kulmalla päivystävä taksikuski ei kuulemma puhu englantia, mutta kun aion kääntyä pois, alkaa yhteinen kieli löytyä ja sovimme hänen hakevan meidät vanhan kaupungin portilta puoli kahdeksalta.

Läheisen ravintolan grillatut katkaravut ovat sen verran hintavia, että en viitsi niitä pöytämme liepeillä parveileville kissoille tarjoilla. Henkilökunta käy aina silloin tällöin karhaamassa katteja vesipyssyllä, vaikka yritän nyökytellä seuran kelpaavan.