EUROOPPA » MONTENEGRO » Tara-kanjonin kautta Kotoriin
Taksi odottaa meitä Ulcinjin vanhan kaupungin sisäänkäynnillä sovitusti puoli kahdeksalta. Bussiasemallakin näyttäisi Podgorican bussi olevan lähdössä kahdeksalta, joten ostamme kahden euron hintaiset liput ja hyppäämme kyytiin. Tunnin päästä olemme perillä pääkaupungissa ja ajamme vielä taksilla Montenegro Hostellille, josta päivän retkemme on määrä startata. Mukaan on näemmä meidän lisäksemme lähdössä yksi suomalainen ja yksi hongkongilainen tyttö. Kipuamme pienehköön Peugeottiin ja vuoriston lähestyessä alkaa pahin hellekin hellittämään.
Ensimmäiset pysähdykset ovat Morača-joen laaksossa sekä samannimisessä luostarissa, jossa minua erityisesti viehättävät varjoisassa katoksessa olutta hörppivät munkit. Korillinen juomaa kun on viilenemässä läheisessä purossa.
Seuraavaksi suuntamme kohti Durmitorin kansallispuistoa ja vaikuttavaa Tara-joen kanjonia, joka taitaa olla yksi maailman suurimmista joen muodostamista kanjoneista. Kenties parhaiten tuota Tara-kanjonia pääsee ihastelemaan sen ylittävältä Đurđevića-sillalta.
Sillan luona olisi Tara-kanjonin yli mahdollista liukua myös köysiradalla, mutta paikalle päästyäni ei ainakaan minulla enää moiseen uskallus riitä, vaikka etukäteen ajatus olikin kieltämättä hieman kiehtonut.
Retkemme seuraava pysähdys on järvi nimeltä Crno, eli musta järvi. Kierrämme polkuja pitkin järven ympäri ja hetkittäin sitä saattaisi kuvitella olevansa vaikkapa Suomessa, mutta sitten pilkahtavat jälleen esiin taustalla kohoavat lumihuippuiset vuoret.
Hämmentävää on myös se, että polulla meitä vastaan kävelee saksalainen pariskunta, joka oli muutama päivä sitten Albaniassa samalla lautalla kanssamme. Ja lähtiessämme kierroksen jälkeen takaisin autolle, rymistelee metsästä pari mustaa lehmää.
Ennen kohti Kotoria lähtöä nautimme vielä kalaillallisen mitä idyllisimmän vuoristomaiseman tarjoavan maalaisravintolan terassilla. Loppumatkan kuljettajamme ajaa melkoista vauhtia ja minä koen parhaaksi ottaa pari hörppyä paikallista luumuviinaa pikkiriikkisestä pullostani. Radiossakin kun soi paikallinen iskelmä.
Kotorin vanhan kaupungin portilla meitä odottaa Airbnb-vuokraemäntämme, joka johdattaa meidät täpötäysien terassien ohitse majapaikkaamme. Samassa huomaan, että Mestarien liigan finaaliahan siellä katsellaan ja myös asuntomme televisiosta löytyy onneksi oikea kanava vaivatta.
Puoliajalla ehdin vielä hakea muutaman oluenkin läheisestä marketista, mutta siitä huolimatta Juventus Barcelonalle häviää. Pitkän päivän päätteeksi sitä kelpaa painua suihkuun ja nukkumaan, huomenna on aikaa tutustua tarkemmin Kotoriin.
ihankartalla.fi 