EUROOPPA » MOLDOVA » Hengailua Chișinăussa
AirBalticin koneen kapteeni kuuluttaa lämpötilan olevan perillä +31 astetta lähestyessämme Moldovan pääkaupunkia Chișinăuta. Niinpä olenkin jo valmiiksi T-paitasillani, eivätkä tatuointini näytä luovan kovinkaan positiivista ensivaikutelmaa Moldovan tulliviranomaisille. Jaakko nimittäin pääsee passintarkastuksesta suoraan läpi, mutta minä joudun melkoiseen ristikuulusteluun ja ”tourist, tourist” tulee muutamaan otteeseen toisteltua. Lopulta joudun kaivamaan laukustani Airbnb-majapaikkamme osoitteen, voidakseni todistaa missä aion yöpyä. Samalla lappusella on toki myös Transnistrian majapaikkamme osoite Tiraspolissa ja tuo ei ilmeistä päätellen ainakaan pisteitäni lisää.

Lopulta pääsen kuitenkin minäkin virallisesti Moldovaan. Otamme marshrutkan keskustaan kyydin maksaessa hieman yli 10 senttiä. Koska minulla ei vielä tässä vaiheessa matkaa ole pienempää, jätän kuljettajalle kuitenkin 10 leun setelin, joka tuokin tekee vain alle puoli euroa.

Aikamme harhailtuamme löydämme puutteellisen Google Maps -tulostekarttani avulla majapaikkamme keskustan omakotitaloalueelta. Ränsistyneiden kivimuurien taakse näyttääkin kätkeytyvän yllättävän vehreitä puutarhoja. Isäntämme Igor ottaa meidät vastaan ja esittelee meille huoneen, joita on tosiaan vain yksi varatun kahden sijaan. No, säästyypähän ainakin rahaa.

Olen yrittänyt jo etukäteen varata retkeä Mileștii Mici -viinikellariin, mutta koska sähköposteihini ei ole vastattu, pyydän Igoria soittamaan tuonne ja varmistamaan varauksen. Hän lupaa myös lähteä meille pientä korvausta vastaan kuskiksi, sillä jättimäisiin viiniholveihin pääsee vain autolla.

Jaakon painuessa suihkuun käyn yläkerran terassilla ihastelemassa naapuruston kirkon sinisiä kupoleita ja auringossa hehkuvia kultaristejä. Otettuani itsekin pikasuihkun lähdemme kaupungille ilman sen kummempaa määränpäätä.

Kylmää olutta olisi ainakin hyvä löytää ensialkuun ja tuotahan myydäänkin pääkatu Bulevardul Ștefan cel Mare și Sfîntin varrella olevan Katedraalipuiston pienissä kioskeissa. Hörppäämme tölkilliset halpaa paikallista panimotuotetta varjoisalla penkillä ja jatkamme sitten pääkatua eteenpäin puistoja ja rakennuksia ihmetellen.

Illan alkaessa hämärtyä alamme etsiytyä jonnekin syömään ja päädymme näin Moldovassa olon kunniaksi luonnollisesti georgialaiseen Tbilisi-ravintolaan. 20 € riittää kahden hengen alkuruokiin, pääruokiin, karahvilliseen viiniä ja vieläpä tuoppeihin. Kotimatkalla poikkeamme vielä supermarketissa, jossa ei kuulemma iltamyöhään enää alkoholia myydä, mutta näemmä olutta ei sellaiseksi edes lasketa. 2,5 litran monumentaalinen olutpullo lähtee mukaan alle kahdella eurolla ja tuosta onkin hyvä kaataa itselleen vielä tuopillinen majapaikan kattoterassilla ja katsella tähtiä.