EUROOPPA » MOLDOVA » Maailman suurin viinikellari Mileștii Mici ja Vanha Orhei
Moldovassa jokaisesta talosta tuntuu löytyvän vahtikoira ja myös majapaikassamme on melko ilkeän näköinen kaveri, joka pääsee häkistään yöksi muurien ympäröimälle pihamaalle partioimaan. Ja nämä vahdit sitten haukkuvatkin lähes koko yön vuorotellen, joten kännykän herättäessä puoli yhdeksältä, en tunnea oloani kovinkaan levänneeksi. Ylös on kuitenkin kömmittävä, sillä edessä on retki maailman suurimpaan viinikellariin, noin 15 kilometrin päässä Chișinăusta sijaitsevaan Mileștii Miciin.
Isäntämme Igor lähtee meille kuskiksi ja paikalla viinikellarin pihamaalla odotteleekin jo muutama muukin autokunta. Kierros tosiaan hoidetaan siis autoilla, sillä tunneleita, joissa varsinaiset viinikellarit sijaitsevat on kymmeniä kilometrejä. Aikoinaan tuolta on louhittu kalkkikiveä, josta valtaosa Chișinăunkin taloista on rakennettu. Maksettuamme kierroksen etukäteen infokoppiin, hyppää kyytiin vielä opas.
Aika ajoin pysähdymme ja nousemme jaloittelemaan oppaan kertoessa paikan historiasta ja yli 2 miljoonan viinipullon kokoelmasta. Steven Seagal tuntuu olevan Moldovassa kovaa huutoa, sillä hänet mainitaan useaan otteeseen viinikellareiden vakiovieraana ja oman kokoelmansa omistajana. Ja komistaapa hänen kuvansa kierroksen päättävän ravintolasalin seinäkin. Me olemme valinneet kierroksen, johon sisältyy myös muutamia maistiaisia, joten saamme pienen pöydän kulmalle hieman suolapalaa ja kolme puolen litran kannullista erilaisia viinejä. Harmittavasti näin suomalaisesta näkökulmasta jää osa viineistä juomatta, mutta tähän aikaan aamupäivästä ei vielä moiset määrät uppoa.
Seuraavaksi otamme suunnaksi Unescon maailmanperintöluettelostakin löytyvän Orheiul Vechin eli Vanhan Orhein, joka sijaitsee Trebujenin kunnassa, noin 60 km Chișinăusta. Raut-jokea reunustuvan korkean kalliovallin laelta löytyy sekä vanha luostari että restauroitu kirkko. Kallion seinämästä erottuu lisäksi mustina pisteinä lukuisia aukkoja luoliin, joissa luostarin työläiset ovat aikanaan asustelleet.
Paikalla pyörii myös musta pieni koiranpentu, jolle annan loput vesipulloni sisällöstä, sillä päivä on vähintään yhtä kuuma kuin eilinen. Kiviaidalla keikkuvaa vuohea en sen sijaan uskalla liiaksi lähestyä. Parkkipaikalla juuri ennen lähtöä astun sandaaleineni ruosteiseen naulaan ja veri tirskahtaa kantapäästäni. Igorilla on autossaan onneksi paikallista sinistä desinfiointiainetta ja eiköhän minulla nuo rokotuksetkin kunnossa ole.
Takaisin Chișinăuhun päästyämme nappaamme oluet majapaikan terassilla ja päätämme sitten lähteä katsastamaan Cimitirul Evreiescin eli kaupungin juutalaisen hautausmaan. Harhailtuamme aikamme täysin puiden ja puskien vallassa olevien hautakivien välissä, siirrymme läheiseen Dendrariu-puistoon, jonne on jopa nimellinen pääsymaksu. Portin pielessä olevasta kioskista oluet mukaan ja aavan nurmikentän ääreltä löytyvällä penkillä Eläkeläisten humppa raikaamaan laukusta esiin kaivamastani kaiuttimesta.
Tölkkien tyhjennyttyä ahtaudumme ruosteisen metalliaidan reiästä takaisin pääkadulle, jota koristellaan jo hyvää vauhtia huomista itsenäisyyspäivää varten. Lopulta ajaudumme georgialaiseen ravintolaan, jossa illastimme eilenkin ja jopa tarjoilijatar osoittautuu samaksi. Tällä kertaa hän saakin myytyä meille kaiken suosittelemansa jättimäisestä juustolautasesta lähtien. Eipä tuo silti meitä konkurssiin aja, vaikka lasku eilisestä tuplaantukin ja joudumme nyt pulittamaan peräti 20 € per pää.
Takaisin majapaikkaan palattuamme istumme hyvän tovin alakerran keittiössä Igorin ja hollantilaisen isä-tytär-matkaajakaksikon kanssa. Muiden juodessa teetä nautimme me suomalaiset olutta ja kuuntelemme varoituksia siitä, miten Ukrainasta takaisin Moldovaan palatessamme meidän pitäisi välttää saapumista Transnistrian kautta, sillä tällöin emmme saisi passeihimme Moldovan maahantuloleimaa, mistä puolestaan saattaisi aiheutua ongelmia maasta poistuttaessa.
Kiitämme arvokkaasta neuvosta ja siirrymme yläkerran pimeälle ja mukavan viileälle terassille hörppimään kuohuviiniä iltapalaksi. Huomenna matka jatkuu kohti mystistä Transnistriaa.
ihankartalla.fi 