EUROOPPA » Ukraina » Lauantaiharhailua Ukrainan auringon alla
Kännykän herätyskello helähtää kymmeneltä ja vuokrakaksiomme verhojen takana odottaa Odessan pilvetön sinitaivas. Päivästä näyttää tulevan eilistäkin kuumempi, joten nyt olisi otollinen ajankohta tutustua kaupungin alla kierteleviin varjoisiin katakombeihin. Ennen kuin lähdemme liikkeelle, laitan pyykit asunnosta löytyvään pesukoneeseen pyörimään ja käyn viemässä portaille kinkkuviipaleen aamuruokailuani naukuen ikkunan hyttysverkon läpi tuijotelleelle kissalle.
Karttasovelluksesta löytämääni katakombimuseota ei kuitenkaan kolmen kilometrin päässä asunnoltamme olevalta kadulta löydy. Ei vaikka kierrämme koko korttelin pariin otteeseen. Ei auta muuta kuin kävellä takaisin kotikulmille, jossa istahdamme wifillä varustetun baarin terassille ja alan selvitellä asiaa tarkemmin. Käy ilmi, että ilmeisesti museo sijaitseekin läheisessä Nerubayskoyen kylässä ja oikeastaan tuo ei edes tarkoita katakombiverkostoon pääsyä. Lyhyen googlailun jälkeen vastaan tulee hyvinkin kotikutoiselta vaikuttava ”Ukraina Tourist Office”-Facebook-sivusto, jota ilmeisesti pyörittää joku paikallinen yksityishenkilö. Laitan viestin koskien vierailua katakombeihin ja kohta meillä onkin treffit sovittuna huomiselle.
Päämääräättä ympäriinsä kävellessämme huomaamme Bukowski Bar -nimisen baarin ja suuntaamme intoa puhkuen kohti kylmiä tuoppeja. Ovella käy kuitenkin ilmi, että kyseessä on yksityisklubi ja vieläpä vesipiippujen poltteluun erikoistunut. Jäsenyyttä meille kyllä kaupataan, mutta kieltäydymme kunniasta. Oikeassa Bukowski-baarissa soisi klassinen musiikki, televisiossa pyörisi laukkakisat, tiskillä tarjoiltaisiin vodkaseiskoja ja takakujalla käytäisiin aina välillä koettelemassa voimia nyrkkitappelussa.
Koska meillä ei ole kuin aikaa, kävelemme Mustanmeren rannalle valtaisan Taras Ševtšenkon puiston läpi. Kolkon betonin rantakaistale ei suoraan sanottuna houkuttele uimaan, mutta kyllä tuolla ainakin paikalliset auringonpalvojat näyttävät viihtyvän. Auringon laskiessa pysähdymme ruokailemaan pieneen kadunvarsiravintolaan ja arvomme ukrainankieliseltä listalta kaksi satunnaista pizzaa. Kesken ruokailumme terassin ohittavalla kadulla, noin metrin päässä pöydästämme, hyökkää 6 isoa miestä yhden yhtä suuren kaljupäisen karpaasin kimppuun. Jaakko on sukeltaa pöydän alle nähtyään pistoolin yhden miehen kädessä, mutta itse luulen tuota pitkään jonkinlaiseksi polttaripilaksi. Kohta kaljupää on kuitenkin käsiraudoissa ja tilanne alkaa rauhoittua. Täysin selväksi ei kyllä tule se seikka, että mitä tahoa tässä hässäkässä itse kukin edusti.
Kotimatkalla nappaamme vielä lähikaupasta mukaan vodkaa, suolakurkkuja ja skumppaa, mutta sen verran nopeasti alkaa päivän kävelyrupeama väsyttämään, että ainakin toistaiseksi nuo herkut jäävät korkkaamatta.
ihankartalla.fi 