POHJOIS-AMERIKKA » USA » Ensimmäistä kertaa Uudella mantereella
Matka kohti Floridaa alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä viideltä, kun taksi kaartaa pihaan ja joudun sulkemaan television kesken Super Bowlin viimeisen neljänneksen. Norwegianin koneen renkaat irtoavat Helsinki-Vantaan kiitotien pinnasta kymmenen yli seitsemän ja parin tunnin päästä sitä ollaankin Oslossa, jossa tiedossa on kahdeksan tunnin odottelu jatkolennolle. Hintaa meno-paluulipuilla on kuitenkin vain reilut 400 €, joten siihen nähden pieni vartominen ei lainkaan haittaa.
Boeing 787 Dreamliner tuntuu varsin asialliselta koneelta, joten eiköhän tässä 11 tuntia kulu pääasiassa nukkuen. Edessä olevan penkin selkänojaan upotetusta näytöstä voi katsella elokuvia ja löytyypä tuolta myös lyhyt videopätkä Yhdysvaltojen maahantulomuodollisuuksista, joista olenkin etukäteen kuullut huhuja. Varautua pitää niin jonottomaan kuin kummallisiin kysymyksiinkin. Mutta kun viimein olemme perillä Fort Lauderdalen lentokentällä, on kyseessä täysin läpihuutojuttu ja puolessa tunnissa olemme virallisesti Yhdysvalloissa.
Olen varannut meille jo hyvissä ajoin Airbnb:n kautta huoneen Sunrisen kaupungissa sijaitsevasta pienestä omakotitalosta ja tuonne olisi tarkoitus ajaa vuokra-autolla, joten siirrymme lentokenttäbussilla terminaaliin, josta myös Budget autovuokraamo löytyy. Parin sadan euron viikkohinnalla saamme allemme Nissan Versan, johon sopivaa adjektiivia on nyt vaikea keksiä. Navigaattoria tai muita lisäpalveluja emme tarvitse, sillä uskomme selviävämme kännykkäni Maps.me-sovelluksella. Koska minä olen reitistä selvillä, hyppää Jenni ratin taakse ja sitten vain liikkeelle. Majapaikkaamme ei pitäisi olla kuin reilut parikymmentä kilometriä. Tai viitisentoista mailia, miten vain.
On pimeää ja tiet ovat isoja, joten molempia kieltämättä vähän jännittää. Mutta hyvinhän tuo lopulta menee ja oikeaan naapurustoon löydettyämme suuntamme ensimmäiseksi 24h Walmartiin ostoksille. Aamiastarvikkeet ja muutaman oluen hankittuamme jatkamme viimeisen mailin NW 28th Streetille, jossa isäntämme Aaronzo jo talonsa pihalla meitä odotteleekin. Talo on periamerikkalainen pieni kivitalo aidattuine tontteineen ja samanlaisia näyttää olevan alueella kymmenittäin. Sisällä on yllättävän tyhjää ja myöhemmin käy ilmi, että isäntämme viettää ilmeisesti kaiken aikansa omassa nurkkahuoneessaan.
Kello lähenee puoltayötä, mikä Suomen ajassa on aamuseitsemän, joten reilu vuorokausi tuossa siirtymässä lopulta vierähti. Hörppään yhden oluen ja totean, että meillähän ei ole matkassa minkäänlaista adapteria, jotta voisimme vaikkapa ladata kännyköitämme. Tuollainen kapistus täytyy siis käydä huomenna jostain hankkimassa.
ihankartalla.fi 