POHJOIS-AMERIKKA » USA » Ensimmäistä kertaa Uudella mantereella
Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen on hyvä lähteä kohti Evergladesin kansallispuistoa, joka sijaitsee samannimisellä valtavan kokoisella subtrooppisella rämealueella. Tarkoituksenamme on tehdä muutaman tunnin kajakkiretki Unescon maailmanperintökohteeksikin listatussa kansallispuistossa ja retken olen varannut etukäteen Tour The Glades -nimiseltä matkailuyritykseltä. Hintaa kertyi sata dollaria henkeä kohden.
Nautittuamme aamiaisen takapihalla lintujen viserrystä kuunnellen olemme valmiita lähtöön. Viime hetkellä kiskon vielä pitkät housut jalkaan ulkona paistavasta auringosta huolimatta, sillä hyttysiähän tuolla suoalueella saattaa olla ja zikaviruksen takia niitä pitäisi nyt vältellä.
Lähdemme länteen pitkin valtavaa kosteikkoa halkovaa Alligator Alleyta ja heti ensimmäisellä tietullilla on kolmen dollarin käteismaksu, vaikka autovuokraamon mukaan sellaisia ei Floridan teillä pitäisi vastaan tulla. Käteistähän meiltä toki löytyy. Koska olemme liikkeellä hyvissä ajoin, meillä on aikaa poiketa Everglades Cityyn, joka osoittautuu sympaattiseksi pieneksi rantakyläksi. Käymme Meksikonlahden rannalla kääntymässä ja suuntamme sitten kohti kohtauspaikaksi sovittua Big Cypress Bend Boardwalkia.
Oppaamme Tod saapuu paikalle pian jälkeemme pick-upillaan ja kehottaa meitä ajamaan perässään muutaman mailin matkan kajakkiretkemme lähtöpaikalle.Retkellä ei ole meidän lisäksemme muita osallistujia, joten tiedossa ei ole myöskään tavalliselle turistikierrokselle tyypillistä hälinää.Valitsemme kahden hengen tandemkajakin ja Jenni asettuu aluksemme etuosaan. Jonkin matkan päässä rannasta hyppää ilmaan kelttikala, jotka ovat kuulemma alueelle tyypillisiä. Eivät kuitenkaan niin tyypillisiä kuin alligaattorit, joita meidänkin pitäisi retkellämme nähdä. Jo ensihetkistä on selvää, että Tod rakastaa työtään ja tietää todella paljon alueen luonnosta sekä kasveista ja eläimistä.
Melomme upeiden mangrovekasvustojen muodostamien tunnelien läpi pienestä lammesta toiseen ja pysähdyimme lopulta syömään Todin mukaan ottamia tuoreita hedelmiä ja tummaa suklaata. Käymme myös ihailemassa Evergladesin ”ruoho-Preeriaa”.
Alligaattorit kuitenkin pysyttelevät piilossa suhteellisen viileän ilman vuoksi. Tod kierrättää meitä vielä muutaman ylimääräisen tovin ja kehottaa tarkkailemaan pohjaa, joka on paikoitellen vain muutaman kymmenen sentin syvyydessä ja selvästi erotettavissa, joten jos siellä alligaattori makoilisi, niin kyllä sen huomaisi. Jenniä ei lainkaan haittaa, että alligaattorit jäävät näkemättä, mutta itse olisin mielelläni moisen kohdannut.
Tod on ottanut matkan varrella meistä myös kuvia ja lupaa jakaa ne kanssamme Dropboxin välityksellä vielä samana iltana. Lisäksi hän antaa muutaman hyvän vinkin, kun kuullessaan, että aiomme huomenna tehdä road tripin Key Westiin.
Paluumatkalla tien varressa on panttereiden reitistä varoittava liikennemerkki, josta yritämme napata kuvan, mutta kuinka ollakaan joku on pysäköinyt autonsa juuri merkin kohdalle. Ohiajaessamme huomaamme miksi, siinähän sitä nimittäin kyseistä liikennemerkkiä valokuvataan! Takaisin majapaikkaan päästyämme sitä voi Budweiseria hörppiessä todeta, että olipa kaiken kaikkiaan oiva päiväretki kaus kaupunkien ja hiekkarantojen hälinästä. Iltayhdeksältä sitä alkaa tosin taas väsymys viedä voiton.
ihankartalla.fi 