Road trip Key Westiin

POHJOIS-AMERIKKA » USA » Road trip Key Westiin

Kännykän herätys piippaa klo 5:25. Aikaerosta ja pitkistä yöunista johtuen väsymyksestä ei ole kuitenkaan tietoakaan. Kamat kasaan ja jo ennen auringonnousua on Nissanin keula kääntynyt kohti aika lailla tasan 300 kilometrin päässä odottavaa Key Westiä.

key-west-kollaasi
Varhaisen aamun pysähdys Key Largossa.

Key Largossa pysähdymme eilisen oppaamme suosituksesta Mrs Mac’s Kitchen -nimiseen perinteiseen amerikkalaiseen dineriin, vaikkakin aamiaista olemme syöneet jo autossa pitkin matkaa. Tee ja kahvi toki kelpaavat, mutta voiton vie erinomaisen herkullinen Key Lime Pie, josta paikka taitaa olla kuuluisakin. Ainakin sitä ylistetään tienvarsikyltissä asti.

key-west-katu.jpg

Jatkamme pitkin Overseas Highwayta ja ohitamme lukuisia Key-nimisiä paikkoja. Myöskään silloista ei ole puutetta ja Wikipedian mukaan niitä mahtuukin tuolle matkalle peräti 42. Lopulta olemme perillä Yhdysvaltain eteläisimmässä kaupungissa, josta löytyy myös maan eteläisin mantereella sijaitseva kohta, joka on merkitty valokuvausjonon arvoisella betonipalikalla.

key-west-hemingway-house
Hemingwayn kotitalo Key Westissä toimii nykyään museona.

Löydettyämme autolle ilmaisen parkkipaikan, kävelemme pitkin värikkäiden talojen reunustamia idyllisiä katuja kohti Ernest Hemingway museota, joka on perustettu kirjailijan kotitaloon. Itse talo hulppeine puutarhoineen on kieltämättä vaikuttava, mutta suosikkejamme ovat silti kaikkialla (ketjuin aidattua sänkyä myöten) lojuvat kissat. Erikoista näissä kissoissa on se, että noin puolet museon alueella asuvista 40–50 kissasta on kuusivarpaisia. Alun perin Hemingway oli saanut yhden kuusivarpaisen kissan merikapteenilta. Kuuluisuuksien mukaan nimetyillä kissoilla on puutarhassa myös oma viimeinen leposijansa.

key-west-hemingway-cats
Hemingwayn kotitalomuseolla asustaa miltei 50 kissaa, joista puolet on kuusivarpaisia.

Majakkamuseota tyydymme ihailemaan vain ulkopuolelta ennen kuin suuntaamme tuhdille ja maittavalle lounaalle Five Guys -hampurilaisravintolaan, joka lienee toiminut yhtenä esikuvana myös Suomen parhaita burgereita tarjoavalle Friends & Brgrs -ketjulle. Ruokailtuamme jatkamme rantaan ihastelemaan valkoisen hiekan, turkoosin meren ja sinisen taivaan yhdistelmää.

key-west-laiturilla.jpg
Uimaan emme sentään Key Westissäkään uskaltaneet.

Hieman edempää löydämme sattumalta vapaaehtoisvoimin pyörivän Key West Garden Clubin eli kasvitieteellisen puutarhan. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta jätämme toki muutaman dollarin varojen keräykseen tarkoitettuun lippaaseen. Jättimäiset puut tarjoavat mukavasti varjoa ja kukkapenkeistä kurkistelee pieniä gekkoja.

key-west-puut
Key West Garden Clubista löytyy yllättävää vaihtelua rannan palmuille.

Matkalla autolle meidät pysäyttää hieman resuisen näköinen parrakas mies. Kehuttuaan tatuointejani hän vilauttaa omiaan ja kertoo olevansa lähtöisin Irlannista, mutta viettävänsä nyt aikaa kodittomana kiertolaisena. Taustalla seisova latino pysyttelee hiljaa. Rahaahan tuo herra on toki lopulta vailla ja koska lompakossani ei ole kolikoita, teen nopean päätöksen jättää Hard Rock Cafen kallis tuoppi väliin ja lykkään hänen kouraansa viiden dollarin setelin, mikä ilmeestä päätellen on aikamoinen yllätys.

key-west-southern
Yhdysvaltain eteläisimmässä kaupungissa kelpaa näemmä vaikka nukkua ulkosalla.

Varsinainen paluumatka takaisin Sunriseen ei sitten sujukaan aivan suunnitelmien mukaan. Vain hetki Key Westistä lähtömme jälkeen kuulemme radiosta, että Overseas Highwaylla on sattunut peräti kaksi onnettomuutta ja siltoja on hetkeksi suljettu. Ja kiertotietähän tuolta ei pois ole. Kohta sitä körötelläänkin koulubussin perässä keskellä kilometrien mittaista jonoa. Huoltoaseman kohdalle madeltuamme pidämme pienen paussin, jonka jälkeen liikenne kohti pohjoistakin alkaa jo sujua normaalimmin.

key-west-majakka

Pimeys ehtii laskeutua ennen kuin ehdimme varsinaiselle mantereelle asti ja navigaattorina toimivasta Maps.me-sovelluksesta huolimatta onnistumme ajamaan ohi oikeasta moottorietien liittymästä. Lopulta muutaman ylimääräisen mailin jälkeen olemme tutun Walmartin parkkipaikalla ja nopeiden ostosten jälkeen kotipihassa. Pitkän ajorupeaman jälkeen aivoni ovat edelleen niin ylivirittyneessä tilassa, ettei nukkumisesta tule heti mitään, vaikka olemmekin olleet liikkeellä koko päivän. Niinpä päätän virittäytyä huomisen NHL-matsin tunnelmaan katselemalla YouTubesta Barkovin ja Jagrin Panthers-maalikoosteita ja hörppimällä muutaman Budweiserin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s