POHJOIS-AMERIKKA » USA » Lähtöpäivän visiitti Miamin eläintarhaan
Maanantai on Floridan matkamme viimeinen päivä, jonka päätämme viettää käymällä Miamin eläintarhassa. Valtateiden valokylteissä vilkkuu silloin tällöin rekisterinumerolla ja auton tuntomerkeillä varustettuja ”silver alert” -varoituksia, joiden luulen aluksi olevan tarkoitettu liikenteessä törttöilleen kuljettajan tai vaikkapa pankkiryöstäjien kiinni saamikseksi. Myöhemmin käy kuitenkin ilmi, että etsintäkuulutuksia nuo kyllä ovat, mutta haussa on muistisairaita vanhuksia, jotka ovat lähteneet autolla liikkeelle.

Sateisesta säästä huolimatta eläintarhassa on yllättävän paljon kävijöitä, mikä saattaa johtua myös siitä, että nyt on helmikuun kolmas maanantai, jolloin Yhdysvalloissa vietetään presidenttien päivää. Etenkin George Washingtonin ja Abraham Lincolnin kunniaksi vietettävä päivä on myös sulkenut kaikki postit, joten postikorttimme joudumme toimittamaan itse perille.

Eläintarhan alue on melkoisen suuri ja aurinkoisena päivänä täällä olisi helppo viettää vaikka koko päivä. Ja kyllä meillä nytkin useampi tunti vierähtää.

Eläintarhan aluella kiertää myös monorail-juna, jonka kyydistä eläimiä voi tarkastella sopivasti yläilmoista, mutta koska meillä ei ole muuta kuin aikaa, tyydymme kävelemään paikasta toiseen omaan tahtiin. Keskeltä eläintarhaa löytyy myös iso lampi, jonne voi halutessaan lähteä ajelulle vuokratulla polkuveneellä.

Ehdottomiksi suosikeiksemme kaikista nousevat toisiaan koiranpentujen lailla jahtaavat ja aitauksensa vesiliukumäessä leikkisästi telmivät jättiläissaukot. Kirahveja pääsisi halutessaan syöttämään tätä tarkoitusta varten rakennetulta korokkeelta, mutta jono on pitkä ja olemme ehtineet jo käyttää kaiken käteisemme, sillä eihän tuo nyt sentään ilmaista hupia ole.

Tiikereillä on eläintarhassa oma temppelinsä ja olemme paikalla sopivasti nähdäksemme myös uusimman tulokkaan esittäytyvän. Pentu tosin pysyttelee lähinnä kouluttajien sylissä tai piilossa kivien ja puiden takana, joten kuvaa tuosta karvapallosta on hankala saada.

Kuten useimmissa eläintarhoissa, myös Zoo Miamissa on myös muutamia rakennuksia, joiden sisätiloissa pääsee tutkailemaan lasin takana pönöttäviä käärmeitä, sammakoita ja tässä tapauksessa myös hämmentävän kokoisia lituskaisia kaloja, joiden tunnistamiseen ei ainakaan oma tietämykseni riitä.

Matkalla lentokentälle juutumme vielä toviksi ruuhkaan Florida’s Turnpike -valtatiellä. Lento takaisin Suomeen lähtee kuitenkin vasta illalla yhdeltätoista, joten ehdimme hyvin napata syötävää Burger Kingin autokaistalta ja nauttia ne läheisen huoltoaseman parkkipaikalla. Sitten olisi edessä Atlantin ylitys ja seitsemän tunnin odottelu Lontoossa ennen Helsinki-Vantaata.