EUROOPPA » SVEITSI » Oeschinensee ja Blausee
Torstaiaamu näyttää juuri niin sateiselta kuin olin osannut odottaakin, mutta eipä tuota ole tarkoitus jäädä sisälle murehtimaan. Sen verran upean vaikutelman on Sveitsi itsestään jo pelkästään eilisen perusteella antanut. Jenni on sentään ymmärtänyt ottaa sadetakin mukaan, minä heitän reppuun kertakäyttöisen muoviviitan ja kiskon ohuiden kangashousujeni alle Jenniltä lainaamani leggingsit. Sitten vain kohti Oeschinenseen vuoristojärveä, joka sijaitsee sopivasti alle 20 kilometrin päässä majapaikastamme.
Paikalla ei todellakaan ole mitään ruuhkaa, joten saamme kiikkua kahdestaan gondolikyydillä ylös vuorelle. Pelkkä menolippu maksaa 16 Sveitsin frangia per pää (kurssin ollessa melko lailla yksi yhteen euron kanssa), joten päätämme yrittää kävellä alas, jos sää sen suinkin vain sallii.
Alhaalta mukaan saamastamme kartasta katsomme sopivan pituisen kävelyreitin jyrkkien vuorien juurella sijaitsevalle järvelle. Itse vuoret ovat suurimmaksi osaksi synkkien pilvien peitossa ja välillä tuolta harmaan massan keskeltä kuuluu ukkosta muistuttavaa jyrähtelyä jäämassojen murtuessa.
Järven rannalla olevassa kahviossa nautimme luonaaksi pienen, mutta kalliin lautasellisen juustoa ja paikallista pekonia. Hintataso taitaakin olla tämän maan ainoa huono puoli. Alamäkeen tallustellessa polvet ovat kovilla, mutta onhan tuo sen arvoista kun samalla voi ihailla pitkin pystysuoria seinämiä alas jytiseviä vesiputouksia ja alhaalla aukeavia maisemia. Reilun tunnin patikoinnin jälkeen olemme päässeet vuorelta takaisin lähtöpisteeseen.
Kotimatkalla poikkemme vielä katsastamaan Blauseen eli nimensä mukaisesti sinisen järven. Puisto on poikkeuksellisesti menossa kiinni jo neljältä, joten pääsemme sisään alennettuun 5 frangin hintaan, kun kerromme reilun puolen tunnin riittävän meille varsin hyvin. Ja niinhän tuo tekeekin, sillä itse järvi on enemmänkin lampi. Mutta sininen se on, kerrassaan hämmästyttävän sininen. Ja täynnä taimenia, sillä paikalla taitaa olla myös kalankasvattamo.
Frutigeniin palattuamme ostamme illallistarpeet Coop-supermarketista, sillä asunnon keittiön olemme saaneet myös vapaaseen käyttöömme niin halutessamme. Ja toki myös muuta paikallinen Rügenbrau tarttuu mukaan ja ihan juotava olut tuntuu kyseessä olevan, vaikka tölkin kyljessä ”Lager Hell” lukeekin.
Syötyämme teemme vielä lyhyen kävelylenkin yllättävän hiljaiselle kylälle. Suurin osa taloista on pimeänä ja lehmätkin näkyvät jo poistuneen laitumelta. Ainostaan kissat tuntuvat olevan kaduilla seuranamme.
Ne pari satunnaista vastaantulijaa, jotka lopulta kohtaamme, toivottavat kohteliaasti nyökäten ”Guten Abend!”. Sitten onkin aika painua nukkumaan, sillä huomenna on lähtö Geneveen.
ihankartalla.fi 