EUROOPPA » RANSKA / ANDORRA » Carcassonnen kautta Andorraan
Ajamme hiekkarantaa reunustavalle dyynille nauttimaan aamiaista ja ihailemaan merta ennen kuin käännämme Corsan keulan kohti vajaan kolmensadan kilometrin päässä odottavaa Andorraa ja sen pääkaupunkia Andorra La Vellaa.
Carcassonnen tienoille olemme jo etukäteen suunnitelleen pienen lepotauon, mutta viimeistään moottoritien varressa nököttävä Unescon maailmanperintökohde -kyltti saa meidät suuntaamaan aina kaupungin vanhaan linnoitettuun osaan eli Citéen asti. Kyseessä onkin tosiaan valtava linnoitus, jonka sisäpuolelta löytyy tosin lähinnä ravintoloita ja muuta turisteille suunnattua. Aivan näyttelytilaksi alue ei sentään ole muuttunut, sillä joitakin kymmeniä ihmisiä näiden kapeiden kujien varrella vielä nykyäänkin asuu.
Nautimme eväsleivät hiljaisella penkillä kivimuurin varjossa ja käymme vielä katsastamassa varsinaisen linnoituksen ulkopuolelta löytyvän vaikuttavan hautausmaan ennen kuin jatkamme matkaa. Ruoka- ja juomaostokset hoidamme kaupungin laidalla isossa halpahallissa, josta saa mm. 10-pakkauksen 0,25 l olutpulloja alle kolmella eurolla. Varsin näppäriä tällaisella helteellä, jollei tarvitsisi ajaa autoa.
Vähitellen tie alkaa kaventua ja kohota kohti Pyreneiden vuoristoa. Serpentiinitien mutkaan kyhätyllä levähdyspaikalla haukkaamme vielä hieman lisää eväitä ja kauhistelemme mitä ilmeisimmin paikallisten kuskien vauhtia.
Usko Maps.me -sovelluksen navigaattoritoimintoon alkaa horjua viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaamme olevamme keskellä ranskalaista vuoristopeltoa ja molemmilla puolin kapeaa hiekkatietä hipovat miehenkorkuiset heinät Opelin kylkiä. Hetken kuluttua palaamme takaisin ”isolle” tielle, joten ilmeisesti tuo kärrypolku oli muutaman metrin lyhyempi vaihtoehto, ajallisesti se ei nimittäin taatusti säästöä tuonut.
Ranskasta Andorran puolelle siirtyminen ei tuota mitään ongelmia, eikä kopissa istuva ukko halua edes vilkaista passejamme. Rajanylityksen jälkeen tarjolla on lisää kapeaa vuoristotietä tai maksullinen tunneli, jonka valitsemme ilman muuta. Reilut 6 euroa tuosta lystistä maksaa mielihyvin, sillä 3,5 kilometrin tunnelin avulla vältämme yli kymmenen kilometrin pätkän serpentiiniä. Putkahdettuamme takaisin päivänvaloon, on matkaa Andorra La Vellaan vielä parisenkymmentä kilometriä, eikä tien varrella ole juuri muuta kuin pieniä kyliä, joiden hotellit ja laskettelurinteet ovat varmasti talviaikaan suosittuja.
Hieman ennen pääkaupunkiin saapumistamme alkaa sataa ja ukkostaa. Ja koska olemme korkealla vuoristossa sijaitsevassa laaksossa, ukkonen tuntuu olevan todella lähellä. Airbnb-kämpän löytämiseksi joudun kytkemään hetkiseksi mobiilidatan kännykkääni, sillä olen unohtanut ottaa talteen isäntämme puhelinnumeron. Seuraavaksi täytyykin sitten metsästää autolle parkkipaikka ja onneksi läheiseltä yleiseltä pysäköintialueelta löytyy yksi vapaa ruutu, jossa joudumme pitämään sadetta vajaan tunnin välttääksemme kaikkien tavaroidemme totaalisen kastumisen.
Asunto sinänsä on todella moderni ja valtavalla sängyllä varustettu huoneemme todellakin hintansa väärti. Lähitienoon ravintolatarjonta ei sen sijaan ole hääppöinen, mutta jotta emme jäisi vallan kokonaan ilman ruokaa, marssimme sisään nuhjuiseen pubiin, jonka vaatimattoman menun kaikki annokset näyttävät kuvissa samalta: ranskalaisia ja jotain. Eihän tuo mikään makuelämys ole, mutta ei myöskään hinnalla pilattu. Ja puolentoista euron tuoppi maistuu sitäkin paremmalta pitkän ajomatkan jälkeen.
Jenniltä tosin meinaa alkaa huumori loppua, mutta onneksi voimme katsella takaisin kämpille päästyämme läppäriltäni F-Securen oivan VPN-palvelun avulla uuden jakson Game of Thronesia, joten eipä tämäkään ilta lopulta vallan surkeissa merkeissä pääty.
ihankartalla.fi 