EUROOPPA » AZERBAIDZAN » Ensikosketus Azerbaidzaniin
Kaukasian kierrokseni alkaa Azerbaidžanin pääkaupungista Bakusta, jonne matkustan airBalticilla Riian kautta. Halpa lentolippu aiheuttaa sen, että saavun kohteeseen melkoisen epäinhimilliseen aikaan, kellon näyttäessä 4:50 maanantaiaamuna astellessani jo lämmenneessä ilmassa kohti Haidar Alijevin lentoaseman sisäänkäyntiä. Toisaalta se hyvä puoli varhaisessa ajankohdassa on, että passintarkastukseen ei tarvitse jonottaa pitkään. Ja tässä tapauksessa tarkistetaan myös e-viisumini, eli etukäteen tulostamani paperi, jota jo Riiassa konetta vaihtaessani ehdittiin parin virkailijan toimesta ihmettelemään, mutta onneksi paikalla oli myös kollega, jolle kyseinen käytäntö oli tuttu ja pääsin koneeseen ilman sen kummempaa hässäkkää. Helposti sujuu myös Azerbaidžaniin pääsy, enkä joudu samanlaisiin kuulusteluihin kuin esimerkiksi Moldovaan tai Makedoniaan saapuessani. Tiedä sitten onko sillä asiaan vaikutusta, että tällä kertaa olen tarkoituksella jättänyt pitkähihaisen paidan ylleni peittämään tatuoinnit.
Päätän kuluttaa aamun varhaisimmat tunnit lentokentällä, sillä epäilen että hotelliini en kuitenkaan vielä pääse kirjautumaan. Nostettuani automaatista sopivan nipun Azerbaidžanin manaatteja (joita en pystynyt etukäteen Suomessa vaihtamaan), siirryn sivummalle selailemaan Lonely Planetin matkaopasta, joka kattaa sopivasti kaikki kolme tämänkertaisen retkeni maata. Azerbaidžanin lisäksi kun tarkoitukseni on käväistä Georgiassa ja Armeniassa.
Olen etukäteen selvittänyt, että lentokentältä keskustaan pääsee bussilla, joten kellon lähestyessä seitsemää alan etsiskellä lippuautomaattia. Sellainen löytyykin heti pääsisäänkäynnin ulkopuolelta, mutta hallussani olevat setelit ovat aivan liian suuria yhden matkan maksamiseen. Tai näin ainakin ymmärrän avukseni rientävän vanhan ukon eleistä. Pian seuraamme liittyy myös kultahampainen ”taksikuski”, joka tarjoaa minulle kyytiä reilulla kymmenellä eurolla. Tingin hieman ja lähden hänen perässään kohti parkkipaikkaa. Kuten oletinkin, kyseessä ei suinkaan ole virallinen taksi, mutta hinta on sovittu, joten hyppään kyytiin.
Kuski yrittää alkeellisella englannillaan esitellä minulle ohitse vilahtelevia nähtävyyksiä, mutta kiinnitän huomioni lähinnä huivipäisiin mummoihin, joita näyttää olevan kilometrin välein lakaisemassa moottoritien piennarta risuista tehdyillä luudilla. Bakun keskustan lähestyessä erehdyn sanomaan kuljettajalle yhden sanan venäjäksi, ja vaikka kerron osaavani kieltä vain jonkin verran, juttelee hän minulle loppumatkan venäjäksi kuin vanhalle tutulleen. Sen verran ymmärrän, että kaupungissa on kuukausi takaperin järjestetty Formula 1 -osakilpailu ja osa radan rakenteista on vieläkin näkyvillä kaupungin kaduilla.
Majapaikkani Baku Palace Hotel löytyy lopulta muutaman mutkan jälkeen ja kuljettaja tulee vielä varmistamaan kanssani, että paikka on oikea. Huoneeni on kuulemma valmis vasta puoliltapäivin, joten jätän laukkuni aulassa olevan sohvan taakse ja päätän lähteä etsimään paikkaa, josta ostaa vesipullo ja jotain aamiaista. Kello ei ole vielä puoli kahdeksaakaan aamulla ja lämpötila huitelee jo jossain yli kolmessakymmenessä.
ihankartalla.fi 