EUROOPPA » AZERBAIDZAN » Martrushkalla palavalle vuorelle
Kello on kahdeksan maanantaiaamuna ja minun täytyy kuluttaa yli neljä tuntia, ennen kuin pääsen hotellihuoneeseen hetkeksi lepäämään lentokoneessa huonosti nukutun yön jälkeen. Niinpä päätän aloittaa Bakuun tutustumisen käymällä kohteessa, joka jo etukäteen päätyi mielessäni must see -osastoon.
Tuo paikka on vajaan tunnin päässä kaupungista sijaitseva Yanar Dağ eli palava vuori. Kyseessä on nimensä mukaisesti kallionseinämä, joka palaa jatkuvasti. Tarkemmin sanottuna liekeissä on maan alta purkautuva kaasu ja yhden tarinan mukaan kaasu syttyi vahingossa 1950-luvulla paikallisen paimenen tupakasta.
Lonely Planetista vilkaisen, että perille pääsee paikallisbussilla, mutta aluksi minun on ajettava metrolla Koroğlun metroasemalle, josta bussit haluamaani suuntaan lähtevät. Metroaseman ovella on turvatarkastus, jonka jälkeen siirryn ostamaan lippua automaatista, josta en juurikaan mitään ymmärrä. Takanani seisova mies auttaa kuitenkin minua ostamaan muutaman matkan sisältävän pahvisen kortin, joka tuntuu puoli-ilmaiselta.
Metroaseman kupeesta löydän ”linja-autoaseman” eli eräänlaisen kääntöpaikan, jolle enemmän ja vähemmän kolhiintuneet martrushkat kerääntyvät kolmelle kirjaimin merkitylle sektorilleen. Varmistan kyytini numeron matkaoppaasta ja kysyn vielä kuskilta, että onhan hänen määränpäänsä tuo samainen Yanar Dağ. Myöntävän vastauksen saatuani ja kotimaatani koskevaan kysymykseen vastattuani kiipeän tyhjään pikkubussiin, jossa istumapaikkoja on ehkä kymmenelle hengelle. Hintaa lipulla on 0,30 AZN (alle 20 senttiä) ja myöhemmin minulle selviää, että esimerkiksi hotellini järjestämä retki samaiseen kohteeseen olisi maksanut peräti 30 AZN, joten halvalla pääsee jos vain näkee hieman vaivaa.
Vajaan tunnin matkan jälkeen olen perillä ja maksan nimellisen pääsymaksun kopissa istuvalle mummolle, joka niin ikään tiedustelee venäjäksi mistä olen kotoisin. Varhaisesta ajankohdasta johtuen paikalla ei ole muita vieraita, mutta työntekijöitä sitäkin enemmän. Lasken varjoisilla tuoleilla istuskelevan ainakin neljä työasuihin pukeutunutta tyttöä, joista yksi käy nopeasti toivottamassa minut tervetulleeksi.
Kallioseinämää tosiaan nuolevat liekit ja ottaen huomioon, että lämpötila on siinä +35 °C tienoilla, on hien virtaaminen taattua. Nappaan muutaman kuvan ja kiipeän vielä portaat kallion yläpuolelle avautuvan mäen laelle. Lähiympäristö näyttää kuivalta ja autiolta. Siellä täällä on pieniä kivitaloja ja yksi isompi teollisuusrakennus, joka on ilmeisesti jätevedenpuhdistuslaitos. Päätän nähneeni tarpeeksi ja käyn kysymässä kohteen oppailta, milloin seuraava bussi kaupunkiin lähtee. Samassa se jo kaartaakin mutkan takaa kohti pysäkkini toimivaa pientä kääntöpaikkaa. Otan muutaman juoksuaskeleen ja kipuan takapenkkiin, jossa torkahtelen paluumatkan kaupunkiin.
ihankartalla.fi 