EUROOPPA » AZERBAIDZAN » Mutatulivuoria Gobustanissa
Noin 70 kilometrin päässä Bakusta sijaitsevat ja kieltämättä mystiseltä kuulostavat mutatulivuoret ovat toinen pakollinen nähtävyys, jonka olen itselleni Azerbaidzanin matkalle asettanut. Retken tuonne olen onneksi sopinut jo etukäteen Suomesta käsin Facebookista (Lonely Planetin avulla) löytämäni Bag Bakun kanssa. Ja tuota matkanjärjestäjää voin kyllä varauksetta suositella. Toiveestani järjestävät kierroksen sellaiselle päivälle, jolloin se ei muuten olisi heidän ohjelmaansa kuulunut ja hintakin on huomattavasti halvempi kuin muualla. Kun mukaan on saatu lisäkseni kolme muutakin matkailijaa, tulee yhden maksettavaksi vain noin 16 €, kun aikaisemmin toisaalta tiedustelemani vastaavan retken hinnaksi olisi tullut 80 €.
Tapaaminen on sovittu yhdeksäksi Nizamin metroasemalle, jonka katson Maps.me-karttasovelluksesta olevan vain noin puolentoista kilometrin päässä hotelliltani. Päätän kävellä ja paikallistan samaisen ilman nettiyhteyttäkin toimivan karttaohjelman avulla edes suurin piirtein reittini varrelle osuvan kaupan, josta hakea aamupalaa automatkalla nautittavaksi. Muutaman korttelin päästä olen keskellä hiekkaista tasankoa, jolta kaikki rakennukset on nähtävästi purettu pois. Muutamia kuorma-autoja ilmestyy silloin tällöin pölypilvestä ja lisäkseni jokunen muukin jalankulkija on liikkeellä. Vilkaisen karttaa kännykkäni näytöltä ja sen mukaan olen edelleen oikealla ”kadulla”, joten jatkan eteenpäin ja löydän lopulta niin kaupan kuin määränpäänikin.
Sovitulla kohtauspaikalla metroaseman edustalla seisoskelee singaporelainen mies ja kohta meille kättä heiluttaa kadun varteen pysäköidyn auton luota kuljettajamme, joka on löytänyt jo mukaan lähtevän hollantilaispariskunnankin. Kuljettajamme puhuu varsin hyvää englantia, mutta pian käy ilmi, että singaporelainen kaverimme on opiskellut matkailua Yhdysvalloissa ja ollut siihen liittyen myös vaihdossa Turkissa, jossa hän oli päättänyt myös aikansa kuluksi opiskella kielen. Ja koska turkki ja azeri ovat sukulaiskielinä hyvin samankaltaisia, pystyy hän kommunikoimaan kuljettajamme kanssa lähes paikallisten tapaan. Itse tyydyn katselemaan takaikkunasta vähitellen aavikoituvaa maisemaa ja innostun hihkaisemaan vasta, kun ohitse vilahtavan teollisuushallin kyljessä komeilee ”Wärtsilä”.
Ennen mutatulivuorille suuntaamista, pysähdymme Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaan Gobustanin kansallispuistoon ihastelemaan petroglyfejä eli kallioon kaiverrettuja piirroksia. Vanhimmat alueen petroglyfit ajoittuvat vuoteen 10 000 ennen ajanlaskun alkua. Paikalta löytyy myös roomalaisen legioonan vuosien 84 ja 96 välillä kiveen kaivertama viesti. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, joten hirveän pitkään emme kalliopiiroksia pysty tutkimaan.
Varsinaiset mutatulivuoret sijaitsevat vaikeakulkuisen tien päästä löytyvän kukkulan laelta. Nimestään huolimatta nämä kummajaiset eivät ole oikeita tulivuoria, vaan maan alta purkautuvan kaasun muodostamia erikokoisia kukkuloita, joiden laella kuplii kylmää mutaa. Silloin tällöin isompi röyhtäys saa mudan tulvimaan yli laitojen ja kasvattamaan ”tulivuoren” kokoa.
Kaspianmeren rannikolla Azerbaidzanissa näitä mutatuolivuoria on yli 400, mikä on enemmän kuin puolet kaikista maailman mutatuolivuorista. Ja missäpä muualla sitä tapaisi reissun ensimmäiset suomalaiset, kuin Gobustanin suurimman mutatulivuoren kraaterin reunalla. Ikäiseni pariskunta on vuokrannut auton Georgiasta ja lähtenyt vähän tien päälle. Vaihdamme pikaiset kuulumiset ja sitten onkin seurueemme aika palata Bakuun.
Pistäydyn hotellilla kirjaamassa päivän tapahtumia päiväkirjaani ja hörpin samalla muutaman lasillisen varsin kelvollista paikallista olutta. Seuraavaksi suuntaan vanhaan kaupunkiin syömään ja valitsen tällä kertaa Lonely Planetin suositteleman perinteisen azeriravintolan. Alkoholia ei näemmä tarjoilla lainkaan, mutta tilaamani lammaspata tarjoillaan saviruukussa ja minua opastetaan lähes tulkoon kädestä pitäen, miten vastaleivottu tandoorileipä kuuluu repiä paloiksi kulhoon, johon sitten kaadetaan ruukusta lihalientä päälle ja lopuksi joukkoon nostetaan perunat ja mureaksi kypsyneet lihapalat. Kerrassaan erinomainen makuelämys.
Ennen yöpuulle painumista käväisen vielä kaupungin kenties ainossa, yksiselitteisen ytimekkäästi Breweryksi nimetyssä, panimoravintolassa parilla tuopillisella.
ihankartalla.fi 