EUROOPPA » AZERBAIDZAN » Helteiset hyvästit Bakulle
Joudun luovuttamaan hotellihuoneeni jo puolilta päivin, mutta juna kohti Georgiaa ja Tbilisiä lähtee vasta puoli yhdeksältä illalla. Laukkuni sentään saan jättää tuttuun paikkaan hotellin aulan sohvan taakse, joten päätän lähteä etsimään varjoisaa penkkiä, jossa lueskella Knausgårdia, sillä 35 asteen lämpötilassa en usko elimistöni oikein muuhun pystyvän. Tarkistan kuitenkin vielä kartalta Taze Bey Hamamin eli perinteisen azerbaidzanilaisen (vain miehille tarkoitetun) kylpylän sijainnin, sillä sieltä saattaisi löytyä uusi sauna listalleni. Saunoa kun voi vaikka minkälaisella helteellä, sehän on selvä.
Kylpylä löytyykin yllättävän läheltä ja katu sen edustalla on koristeltu toinen toistaan prameammilla kultaisilla patsailla. Ovikin on auki, mutta kahvaan ripustetussa kyltissä lukee ”closed”, joten tyydyn ohittamaan kyseisen laitoksen ja jatkan kohti kartalla huomaamaani kasvitieteellistä puutarhaa. Oikealle kadulle päästäkseni joudun kipuamaan taas useammat portaat ja kivennäisvesipulloni on tyhjä ylös päästyäni. Liikenneympyrästä hikoiluani tuijottaa Nəriman Nərimanovin valtava patsas.
Kasvitieteellisen puutarhan vehreydestä ja viileistä varjoista haaveillen jatkan eteenpäin ja pysähdyn ensimmäiseen näkemääni kioskiin ostamaan suklaapatukan, pienen Pepsin ja pari kylmää olutta. Viereisen kirpputorin ikkunassa seisovan mallinuken jaloissa imettää kissaemo yhtä poikastaan. Kartalla lyhyeltä vaikuttanut matka onkin polttavassa auringonpaahtessa talsittuna yllättävän pitkä ja saavuttuani oletettua kasvitieteellistä puutarhaa ja sitä ympäröivää korkeaa tiiliaitaa rajaavien teiden risteykseen, on minun valittava jatkanko portin etsimistä suoraan edestä vaiko vasemmalta. Valitsen jälkimmäisen ja mitä ilmeisimmin väärin, sillä muurissa ei näy mitään sisäänkäyntiin viittaavaakaan ja itse asiassa sen toiselta puoleltakin erotan ainoastaan kuivaa ja kituliaan näköistä männikköä. Hetken kuluttua huomaankin olevani jo liekehtivien tornien juurella, joten jatkan läheisestä puistosta löytyvälle näköalatasanteelle tutkailemaan Bakua päivänvalossa.
Tasanteen juurella minua odottaa myös varjoon jäävä penkki, jolle pystytän leirini seuraavaksi pariksi tunniksi. Jo ensimmäinen hörppy paljastaa ostamani oluen alkoholittomaksi, mutta tällä kertaa tuo ei haittaa, sillä janojuomana tuo toimii mitä parhaiten. Hiestä kostuneen lakkini kuivuttua siirryn hyväksi havaitsemaani panimoravintolaan lounastamaan ja nauttimaan viimeiset tuopit Bakussa, joka on osoittaunut jopa yllättävän länsimaiseksi kaupungiksi. Hard Rock Cafekin on availemassa oviaan mainoskylttien mukaan ihan lähiaikoina. Valitsen talon lounaan, johon sisältyy alkusalaatin ja -keiton lisäksi leipää sekä perunamuusista ja kanapihvistä koostuva varsinainen annos. Hintaa tälle tulee alle 3 euroa.
Kuuden aikoihin nostan käteni baarimikolle sen merkiksi, että nyt on aika maksaa lasku ja lähteä kohti rautatieasemaa. Tarvitsen kuitenkin junaan hieman syötävää ja juotavaa, joten poikkean matkan varrella suuressa ostoskeskuksessa sijaitsevassa supermarketissa. Kuten metroasemalla, myös ostoskeskuksen sisäänkäynnillä on turvamies, joka haluaa nähdä niin reppuni kuin matkalaukkuni sisällön, mikä ei tietenkään ole minulle mikään ongelma.
Lopulta olen asemalla puolisen tuntia ennen lähtöä ja niin kauan kuin juna seisoo laiturilla, on ykkösluokan makuuhyttini kuin sauna. Liikkeelle lähdettäessä raikaa kaiuttimista Rihannaa ja ilmastointi naksahtaa päälle. Näyttää siltä, että saan pitää kopin kokonaan itselläni, sillä naapuripeti on tyhjillään. Juon pari oluttani ja napostelen perunalastuja iltapalaksi.
Neljältä yöllä herään junan pysähtyessä ja oletan, että nyt on saavuttu rajalle. Napsautan puhelimeni gps:n päälle ja tarkistan asian maps.me -kartalta, jonka mukaan olemme kuitenkin vasta Ganjan kaupungin kohdalla, joten käyn vessassa ja jatkan unia.Vihdoin aamukahdeksalta ollaan rajalla, jonka ylittäminen kaikkine tarkastuksineen kestää noin tunnin. Sitten sitä ollaankin Georgiassa ja voin vielä torkahtaa toviksi.
ihankartalla.fi 