Ensimmäisiä kokemuksia Georgiasta

EUROOPPA » Georgia » Ensimmäisiä kokemuksia Georgiasta

Yöjuna Azerbaidzanista saapuu Tbilisiin hieman ennen puoltapäivää ja laiturilla odottelevat jo ensimmäiset innokkaat taksikuskit. Heilautan kättäni torjuvasti ja kapuan portaat ylös asemarakennukseen, sillä olen suunnitellut ostavani saman tien lipun Armenian Jerevaniin sunnuntai-iltana lähtevään yöjunaan. Aluksi nostan automaatista 300 laria (reilut 100 €) ja siirryn jonottamaan lippuluukulle. Ykkösluokan makuuvaunupaikka maksaa 39 €, mikä on mielestäni ihan kelpo hinta.

Seuraavaksi minun on löydettävä tieni Tbilisin vanhasta kaupungista Airbnb:n kautta varaamalleni asunnolle. Ensimmäinen vastaan tuleva taksikuski kysyy minulta määränpäästäni ja vastauksen kuultuaan lähtee kuljettamaan laukkuani kohti ulkona odottavaa marshrutkaa ja vinkkaa minua seuraamaan. Taidan olla katkonaisen yön jäljiltä hieman vielä väsyksissä, sillä vasta ulkona tajuan tuon kyydin olevan lähdössä kohti Jerevania ja kiiruhdan nopeasti oikaisemaan, että tarkoitukseni on jäädä Tbilisiin muutamaksi päiväksi. Niinpä kuljettaja johdattaa minut henkilöauton luo, jonka on tarkoitus viedä minut perille majapaikkaani. Sen virheen kuitenkin teen, etten varmista hintaa etukäteen ja päädyn maksamaan tuosta siirtymästä hintatasoon nähden huimat 18 €. Kuljettajakin joutuu juoksemaan viidessä pikkukaupassa ennen kuin saa suuren setelini rikottua. Vaan pääsenpähän ainakin sen enempää hikoilematta suoraan ovelle.

asunto-tbilisi
Grigol Khandzteli -kadulla sijaitsevan asunnon rappukäytävä on kerrassaan omalaatuinen.

Tuleva kotitaloni muutaman seuraavan päivän ajan onkin sitten varsin autenttinen paikallisen väestön asuinsija. Kadulta rappukäytävään johtaa oveton aukko ja puiset portaan toiseen kerrokseen natisevat uhkaavasti. Olen sopinut vuokranantajan kanssa, että avaimet löytyvät ovimaton alta, mutta saapuessani paikalle on hän juuri lopettelemassa siivousta, joten pääsen sisälle samalla oven aukaisulla. Pienessä yksiössä on sängyn ja kylpyhuoneen lisäksi kirjoituspöytä ja lattialla minikokoinen jääkaappi, jonka kytken seinään ja nostan pari olutta viilenemään. Ikkunasta avautuu näkymä pilviselle taivaalla, mutta lämpötila on silti jossain kolmenkymmenen tienoilla.

khachapuri-georgia
Khachapuri on jo sinänsä hyvä syy matkustaa Georgiaan.

Koska en ole vielä ehtinyt syömään mitään, haaveilen jo ensimmäisestä khachapurista, jonka makuun pääsin taannoisella Moldovan (kyllä vain, jostain syystä Chisinaussa tuli ruokailtua useaan otteeseen nimenomaan georgialaisessa ravintolassa) matkalla. Tuo juustolla täytetty ja pinnalleen voita ja rikotun kananmunan saava piiras kun on jo sinänsä hyvä syy matkustaa Georgiaan. Tarkistan netistä paikan, josta tuota herkkua varmasti saa ja lähden lähimpään Machakhela-ketjun ravintolaan, joka sijaitsee vanhaa kaupunkia halkovan kadun varrella. Neljästä saatavilla olevasta koosta valitsen mediumin, jota suurempia tarjolla olisi vielä large ja titanic.

Anchiskhati-Basilica.jpg
Yksi Anchiskhati Basilican pihan asukeista.

Keskikokoinen riittää vallan mainiosti täyttämään vatsani ja olen valmis pienelle Tbilisin kävelykierrokselle. Aivan nurkan takana on Anchiskhati Basilica, kaupungin vanhin kirkko ja ilmeisesti yksi kaupungin vanhimmista rakennuksista, joka on säilynyt alkuperäisessä muodossaan ilman suurempia remontteja. Pihamaan kivimuureilla nukkuu muutamia kissoja, joista käyn nappaamassa kuvia. Kissat ovat kenties parhaimpia nähtävyyksiä, oli kaupunki sitten mikä tahansa.

rezo-gabriadze
Anchiskhati Basilica ja Rezo Gabriadze -nukketeatterin kellotorni.

Nurkan takana Shavteli-kadulla on puolestaan  Rezo Gabriadze -nukketeatterin eriskummallinen kellotorni, joka ansaitsee ainakin tulla kuvatuksi. Istahdan hetkeksi penkille ja seuraan joko lämmöstä tai ilosta sekaisin olevan koiran piehtarointia takani olevassa istutuslaatikossa. Jatkan eteenpäin pitkin Kura-joen (georgiaksi Mtkvari) vartta, kunnes saavun Kuivan sillan kirpputorille, joka on levittäytynyt laajalle alueelle rannan puistoon. Taulujen ja erinäisten korujen lisäksi kaupan on mm. paljon Neuvostoliittohenkistä tavaraa. Stalinhan oli muuten kotoisin Georgiasta.

peace-bridge-tbilisi
The Bridge of Peace -siltaa pitkin pääsee vanhasta kaupungista Rike-puistoon.

Matkan varrella vastaan tulee myös Carrefour-supermarket, jonne päätän poiketa ostamaan aamiaistarpeita. Ja tarttuupa mukaan myös paikallista valkoviiniä sekä jättipullo tällä kertaa georgialaista olutta. Kantamukset painavat sen verran, että kiikutan ne suoraan kämpälle ja lähden sitten pyörähtämään vuonna 2010 valmistuneen The Bridge of Peace -kävelysillan toisella puolen olevassa Rike-puistossa.

tbilisi-vuori
Narikala-linnoitukselta ja sille johtavalta köysiradalta avautuu upeat näkymät Tbilisiin.

Auringon alkaessa laskea otan köysiradan ylös Narikala-linnoitukselle ihaillakseni väriloistossa kylpevää Tbilisiä Mtatsminda-vuorelta käsin. Georgian äidiksikin kutsutun Kartlis Deda -patsaan kohdalta löydän polun, jota pitkin pääsen laskeutumaan vuorelta jalkapatikassa. Pian alkavatkin portaat ja ne johtavat kauniille näköalatasanteelle, johon pysähdyn lueskelemaan kirjaa ja nauttimaan jääkaapista mukaan nappaamani oluen.

kartlis-deda
Georgian äiti tarjoaa miekkaa vihollisille ja viiniä ystäville.

Päivällä nauttimani khachapuri pitää näemmä tehokkaasti nälän loitolla, joten tyydyn illastamaan kämpällä kännykän ruudulta Netflixiä tuijotellen. Menuni koostuu valkoviinistä ja M&M-suklaarakeista. Kuuma päivä on taas tosin vienyt voimat siinä määrin, että päädyn hyvissä ajoin nukkumaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s