Vahingossa Mtatsminda-vuoren valloittajaksi

EUROOPPA » Georgia » Vahingossa Mtatsminda-vuoren valloittajaksi

Eilisestä pilvisyydestä ei ole enää tietoakaan, kun herään perjantaiaamuun ja raotan yksiöni ainoaa ikkunaa peittävää verhoa. Aamiaista jääkaapista ja menoksi.

kotikadulla
Yksiöni ikkunasta näkyy Tbilisin vanhaa kaupunkia.

Koska tavoitteeni on vierailla myös Pohjois-Georgiassa sijaitsevassa Stepantsmindassa, käyn ensitöikseni kysymässä lähimmästä matkakioskista retkeä huomiselle. Mitään eivät lupaa, sillä osallistujia täytyy olla tietty määrä, mutta ottavat kuitenkin yhteystietoni ja lupaavat palata asiaan illalla.Voisihan tuota tiedustella myös muista paikoista, sillä tarjontaa näyttää riittävän. Päätän jättää sen kuitenkin tuonnemmaksi.

freedom-square
Nykyisin Freedom Squarella Leninin patsaan tilalla komeilee lohikäärmettä kukistava Pyhä Yrjö.

Ohitan Freedom Squaren ja lähden talsimaan kaupungin toiselle puolen pitkin sen pääkatua Rustaveli Avenueta, sillä karttasovelluksen mukaan noin 6 kilometrin päässä on toinenkin köysirata, jolla pääsee Mtatsminda-vuorelle. Metrokin kaupungista toki löytyy, mutta maan alta on vähän hankala katsella ympärilleen.

rustaveli
Tbilisin pääkatu Rustaveli Avenue on täynnä kauppoja ja ravintoloita.

Petre Melikishvili -kadun varrella lämpömittari näyttää +36 °C, joten sopivan puiston löydettyäni hakeudun varjoisalle penkille hörppimään ainokaisen olueni. Knausgård höpisee edelleen Hitleristä, kuten on tehnyt jo viimeisen sadan sivun ajan.

petre-melikishvili
”Kun meen ulos aina valitsen, kadulta sen varjoisan puolen”. Varjoa ei tosin keskipäivällä ole liiaksi tarjolla.

Sattumalta samalla kadulla vastaani tulee myös Hard Rock Cafe ja aina kun olen kaupungissa, josta moinen löytyy, olen siellä tavannut käydä tuopillisen juomassa. Joten niinpä täytyy tehdä nytkin. Ja eipä muuten ole lainkaan hassumpaa istahtaa hetkeksi täysin uuteen ja ilmastoituun ravintolaan. Iso olut maksaa 7 laria eli noin 2,5 €, mikä on ko. ketjun kohdalla kyllä jo erinomaisen edullista.

victory-monument
Victory Monument Vake Parkissa. Nuo portaat ovat vasta alkusoittoa.

Vake Parkin viimein saavutettuani totean köysiradan olevan poissa käytöstä. En kuitenkaan aio luovuttaa, vaan kaivan repustani banaanin ja Pepsi-tölkin ja nopean välipalan jälkeen alan kavuta kohti vuonna 1945 Saksasta saavutettua voittoa juhlistavalle patsaalle johtavia portaita.

vake-park.jpg
Voiton patsaalta avautuu hienot näkymät Vake Parkiin ja Tbilisiin.

Monumentin takana onkin todella jyrkkä mäki, mutta olen erottavinani puiden ja pensaiden seasta ylöspäin suuntautuvan polun. Tarkistan asian vielä karttasovelluksestani ja kyllähän vain, näytölläkin kiemurtelee katkoviiva kohti huipulla odottavaa Turtle Lakea.

polku-vuorelle.jpg
Karttasovelluksessani tämä polku näkyy katkoviivana, joten ei muuta kuin ylöspäin.

Kuumuus on lähes tainnuttavaa ja vesipulloni tyhjenee jo ennen puoliväliä. Periltä löydän kuitenkin paikallisten suosiman retkipaikan eli  pienen lammen ja sen rannalta jonkinlaisen kahvilan. Istahdan varjoon ja tilaan georgialaisia makkaroita sekä tuopin olutta. Ja kohta toisen.

vuorelle
Note to self: Pakkaa reppuun aina yksi ylimääräinen vesipullo.

Alas vuorelta onkin helpompi tulla ja valitsen kartalta seurattavaksi katkoviivan, joka johtaa kohti vanhaa kaupunkia ja kämppääni välttääkseni pidemmän kiertotien keskustan kautta. Pian olenkin jo uudella asuinalueella jossain Mtatsminda-vuoren ylärinteellä, jonne näyttää nousevan hyvää tahtia moderneja kerrostaloja.

turtle-lake.jpg
Kus tba eli Turtle Lake. Nimestä huolimatta kilpikonnia ei silmiini osu.

Viimeisen kilometrin taitan metrolla ja käyn vielä kysymässä viimeisimmät uutiset mahdollisesta huomisen Stepantsmindan retkestä. Ei uutta tietoa tuolla saralla, joten jatkan kämpille jossa kaadan itselleni lasin valkkaria ja laitan Eläkeläiset soimaan. Maassa kuin maassa on hyvä aina välillä kuunnella hieman humppaa, jottei totuus pääse unohtumaan.

vuorelta-alas
Paluu vuorelta sivistyksen pariin.

Vahingossa pitkäksi venähtäneen kävelyn ja vuorelle kapuamisen jälkeen on syytä lähteä nauttimaan kunnon illallinen. Suuntaan Alani-nimiseen ravintolaan, josta pitäisi saada hyvää paikallista ruokaa. Edelläni portaita alas ravintolaan astelee kaksi selvästi ulkomaalaista miestä, toisen ollessa tatuoitu pitkätukka ja olen varma, että heidät vastaanottava tarjoilija luulee minun kuuluvan samaan seurueeseen. Kuten sitten käykin. Ilmoitan olevani yksin liikeellä, mutta istun kuitenkin noiden herrojen kanssa samaan pöytään ja tilaan chakapulin eli luumuilla ja rakuunalla höystettyä lammaspataa sekä paikallisen oluen.

Ruokaa odotellessani ajaudun keskustelemaan ranskalaisiksi katolisen televisiokanavan työntekijöiksi osoittautuvien miesten kanssa, jotka tarjoavat minulle punaviiniä tilaamastaan kannusta. Paavi on tulossa kuulemma lähiaikoina Georgiaan ja he ovat etukäteen täällä tekemässä maasta dokumenttia.

Illallisen jälkeen suuntaan nukkumaan. Huomisesta Stepantsmindan retkestä ei taida tulla mitään, sillä matkanjärjestäjästä ei ole kuulunut yhtikäs mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s