Rikkoutunut lukko ja rikkikylpy

EUROOPPA » Georgia » Rikkoutunut lukko ja rikkikylpy

Suihkun ja aamiaisen jälkeen päätän ottaa selvää, onnistuisiko retki Stepantsmindaan vielä huomenna sunnuntaina, sillä yöjuna Armeniaan lähtee vasta kymmeneltä illalla. Ensimmäinen este tulee kuitenkin vastaan jo asuntoni ovella, jota en saa auki. Lukko nimittäin tuntuu jotenkin jumiutuneen ja aikani avaimen kanssa rimpuiltuani laitan viestiä vuokranantajalleni, joka puolestaan ilmoittaa hälyttävänsä naapurinsa paikalle.

kotikadulla2.jpg
Kotikadulla. Pääovi on aina avoinna ja asunnon ovi puolestaan välillä turhankin tiukasti kiinni.

Kohta oven takaa kuuluukin georgialaisen mummon höpinää, mutta kommunikointi tähän tapaan on kovin hankalaa. Yhtäkkiä kuulen muutaman venäjänkielisen sanan, jotka minäkin ymmärrän. ключ on avain ja окно puolestaan ikkuna! Huudahdan минуточку ja riennän avaamaan ikkunan ja kadulla odottaakin jo pikkutyttö, jolle pudotan avaimen ja yks kaks olenkin vapaa. Jotain hyötyä taas työväenopiston venäjän kurssistakin.

Ensimmäisestä matkatoimistosta tarjotaan samaa diiliä kuin eilen. He ilmottavat mikäli osallistujia löytyy riittävästi. Kiitän, mutta kieltäydyn ja jo seuraavassa paikassa tärppääkin. Lähtö aamuyhdeksältä ja hinta 25 €, kiinni veti. Etsin Rike Parkista rauhaisan penkin ja juon repusta kaivamani oluen katsellen vuorelle kipuavan köysiradan kulkua. Sitten ostan itsekin lipun ja kohta keikun läpinäkyvässä kopissa jälleen ylös Mtatsmindalle.

narikala
Näköala on Narikalan linnoituksen parasta antia.

Käyn vilkaisemassa ohimennen Narikalan linnoitusta ja jatkan sitten sen ohitse kulkevaa polkua kohti kasvitieteellistä puutarhaa. Kuten Bakussa, tälläkään kertaa en pääse itse puutarhaan, mutta nyt syynä ei ole sisäänkäynnin puuttuminen reitiltäni. Sen sijaan paikalla on yksi tai useampi hääseurue viettämässä juhlapäivää. Parkkipaikan reunalta kuuluva kohina kiinnittää huomioni ja kurkistaessani kaiteen yli, näen syvän kanjonin, jonka pohjalla näyttäisi virtaavan joki. Tuon paikan päätän käydä tutkimassa tarkemmin ja kapeiden kujien päästä löydänkin metalliset kierreportaat, joita laskeutua joen tasalle. Ja löytyypä tuolta mutkan takaa vesiputouskin!

legvtakhevi-2.jpg
Kasvitieteellisen puutarhan liepeillä, kivenheiton päässä vanhasta kaupungista, solisee vesiputous näyttävään kanjoniin.

Portaat takaisin ylös kiivettyäni huomaan olevani parin minuutin päässä Abanotubanista eli turkkilaisia (tai tässä tapauksessa georgialaisia) kylpylöitä täynnä olevasta alueesta. Nuo kylpylät ovat tunnettuja rikkipitoisesta vedestään, jolla pitäisi kai olla jonkinlaisia terveysvaikutuksia. Ainakin se haisee. Käväisen yhden kylpylän eteisessä asti, mutta en vielä uskalla pidemmälle. Paikalla pyörii lähinnä lokaaleja herrasmiehiä, mutta päätän palata myöhemmin kylpemään ja toivon mukaan myös hankkimaan uuden saunan listalleni.

legvtakhevi
Legvtakhevi yllättää. Kanjoni keskellä kaupunkia.

Vanhan kaupungin Erekle II -kävelykadulta löydän Steltzen Haus -nimisen saksalaisgeorgialaisen ravintolan ja istun terassille lounastamaan. Georgialainen pizza osoittautuu khachapuriksi, jossa on lisäksi kasviksia ja pekonia. Erinomainen valinta siis. Ruokaa odotellessani seuraan miten katukissat yrittävät käydä teroittamassa kynsiään läheisen mattokaupan tuotteisiin. Yksi erityisen kaunis valkoturkki sinisine silmineen käy kääntymässä terassilla asti ja suunnittelen jo taktiikoita jakaa osa pekonista sen kanssa.

georgian-pizza
Steltzen Hausin georgialainen pizza. Silkkaa nerokkuutta.

Todella maukkaan aterian jälkeen ostan itselleni läheisestä käsityöläiskojusta ex tempore gruusialaisen huopahatun, samanlaisen kuin M. A. Numminen aikoinaan toi täältä tuliaisena Pentti Saarikoskelle. Carrefourista haen jääkaappiin jo valmiiksi hieman evästä huomista junamatkaa varten. Samalla kun pääsen kämppäni wifin avulla nettiin, laitan viestiä Armeniaan Airbnb-vuokranantajalleni tiedustellakseni Jerevanin tilanteesta. Siellä kun on uutisten mukaan viime sunnuntaina aseistanut joukko hyökännyt poliisiasemalle ja homma jatkuu edelleen. Kulautan yhden kylmän oluen ja lähden kylpemään.

gruusia.jpg
Päivän ostokset: gruusialainen huopahattu ja ISO olut.

Valitsen muutamasta vaihtoehdosta kylpylän, jonka nimi on Bath nr 5 ja maksan noin euron verran päästäkseni kylpemään yleiselle puolelle. Tarjolla olisi ollut myös erikokoisia yksityiskoppeja. Miehille ja naisille on pukuhuoneet erikseen ja miesten puolella on töissä kaksi isoa karvaista georgialaismiestä. He ohjaavat minut lokerikolle, jonne voin nostaa vaatteeni ja jäävät seuraamaan riisuutumistani ilmeisen kiinnostuneina tatuoinneistani. Lopulta seison alasti siinä heidän edessään toisen miehistä tehdessä vielä ylös osoittavalla etusormeellaan pienen ympyrän kehottaen minua kiepsahtamaan ympäri. Kysyttäessä kerron että tatuoinnit liittyvät bändeihin, mutta en itse soita bändissä. Sitten tarjotaan vielä hierontaa ja pesua, näiden kylpylöiden peruspalveluita, mutta kerron pärjääväni ilman ja siirryn varsinaisen kylpylän puolelle. Oikeastaan kyseessä on iso kaakeloitu huone, jossa on yksi kuumaa vettä sisältävä allas, muutamia lavereita hierontaa varten, keskellä katosta riippuvat suihkut ja aika tymäkkä rikin katku. Käyn lojumassa hetken aikaa vedessä ja etsin sitten käytävän varrelta saunaa, mikä sieltä tosiaan löytyykin. Ja oikein kunnon kuuma sauna onkin.

tbilisi-abanotubani
Kahdella eurolla pääsee yleiselle puolelle rikkivesikylpyyn ja saunomaan.

Kotimatkalla poikkean vielä saman ravintolan terassille syömään jauhelihatäytteisiä taikinanyyttejä. Khinkali, kuten tuon ruokalajin nimi kuuluu, on sekin perinteisiä georgialaisia herkkuja. Kadulla ravintolan vieressä istuu crazy cat lady -kuvaukseen täydellisesti sopiva nainen sylissään musta kissanpentu, jonka turkkiin hän ripottelee jotain valkoista jauhetta. Kopassa hänen jalkojensa juuressa on kaksi pentua lisää. Lahjoitan 5 laria tälle joukkiolle ilomielin.

kissanainen.jpg
Kissanainen saa pyytämättäkin minulta 5 larin setelin.

Aamulla täytyy olla aikaisin liikkeellä, joten lähden kämpälle nukkumaan. Ovea en kuitenkaan uskalla lukita, sillä jos se taas jumittuu, saatan myöhästyä paljon odottamaltani retkeltä. Niinpä siirrän heiveröisen tuolin oven eteen ja koetan vakuutella itselleni, että kuka ihme tänne nyt saattaisi eksyä, vaikka kuka tahansa kadulta voikin rappukäytävään ovettoman oviaukon kautta hiippailla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s