EUROOPPA » ARMENIA » Kävelyretki kansanmurhamuseoon ja Kondiin
Nukun puolikymmeneen ja astuessani huoneestani parvekkeelle, saan istahtaa suoraan aamiaispöytään. Sää vaikuttaa lämpimältä, mutta ei liian kuumalta, joten päätän yrittää kävellä noin viiden kilometrin päässä sijaitsevaan Armenian kansanmurhamuseoon.
Parin puiston kautta päädyn lopulta Hrazdan-joelle ja sitä ylittävälle Victory Bridgelle, jonka toisella puolen kohoaa Jerevan Brand Companyn tehdas. Tuo yritys onkin maailmassa ainoa Ranskan ulkopuolella oleva, joka on saanut kutsua tuotettaan konjakiksi. Tehtaan silloinen omistaja kun oli 1900-luvun alkuvuosina lähettänyt juomaa nimettömänä ranskalaiseen kilpailuun ja vasta voiton ratkettua oli tuomareille selvinnyt kyseessä olevankin armenialainen tuote. Samainen liikemies lähetti myös tyylikkäitä nuoria armenialaisia Euroopan hienoimpiin hotelleihin ja ravintoloihin, joissa heidän piti syödä viimeisen päälle illallinen ja pyytää jälkiruoan kanssa armenialaista konjakkia. Ja kun tätä ei sitten listalta löytynytkään, oli heidän nostettava asiasta hirveä meteli, ikään kuin kyseessä olisi suurimman luokan katastrofi.
Karttasovellukseni mukaan hieman sivummalla on kuitenkin myös kävelysilta, joten laskeudun puoliväliin joentörmää ja jatkan pitkin pusikoiden keskeltä löytämääni polkua, jonka varrella on lähinnä kitukasvuista heinikkoa ja tyhjiä pulloja. Ilmeisesti joen mukaan nimetyn jalkapallostadionin kohdalla pääsen vastarannalle ja harpon nopeasti ylös portaat, joiden yläpäässä hengailee hieman epämääräisen näköistä porukkaa puolittain pusikon suojissa.
Viimeinen puoli kilometriä kansanmurhamuseolle ja sen yhteydessä olevalle muistomerkille on jyrkkää ylämäkeä, joten vesipulloni tyhjenee jo ennen kuin olen perillä. Läheisen ravintolan tiskiltä saan kuitenkin ostettua uuden ja palatessani puistotyöntekijät vinkkaavat minut kojultaan juttusille. Pystyn käymään heidän kanssaan venäjäksi keskustelun, jossa kerron olevani Suomesta ja pullon sisältävän vodkan sijaan vettä, sillä pidän enemmän oluesta.
Kansanmurhan muistomerkki ikuisesti palavine tulineen on vaikuttava ja itse museo suorastaan pysäyttävä, vaikka en kaikkia tarinoita niin tarkkaan tutkikaan. Kyseessä on kuitenkin valtava määrä yllättävän vähälle huomiolle jääneitä hirmutekoja ei niin kaukaisessa menneisyydessä.
Paluumatkalla Jerevanin keskustaan piipahdan Kondin kaupunginosassa, jonne pääsee isolta kadulta jyrkkää mäkeä halkovaa polkua pitkin. Taidan tulla suoraan jonkun takapihalle, mutta kohta löydän mukulakivien peittämän kadunkin. Kond on Jerevanin ainoa uudisrakentamisbuumilta välttynyt osa ja suurin osa sen rakennuksista näyttää olevan hyvin pitkälti siinä tilassa, kuin ne ovat saattaneet olla satakin vuotta sitten.
Pitkä kävely saa arvoisensa päätöksen Beer Academyn tutulla terassilla, jossa levähdän kolmen tuopillisen ja yhden purilaisen ajan. Hintaa tuolle kombinaatiolle tulee 12 €. Matkalla majapaikkaani käväisen tutussa Yerevan City -supermarketissa, jonka hyllyiltä bongaan monia suomalaisia vodkamerkkejä. Ja mahtuupa joukkoon myös Helsinki-niminen vodka, joka tulee etiketin mukaan ”from the capital of frost”. Ukrainalaistahan tuo.
Muutaman sadan metrin päässä kotitalolta sijaitseva Saint Gregory The Illuminator Cathedrali on vaikuttava näky ilta-auringon valossa, joten pysähdyn nappaaman muutaman kuvan. Asuintaloni rappuun astuessani, tulee ovesta vanhemman puoleinen mies, joka mitä ilmeisimmin on talon asukkaita. Huomattuaan minut hän tiedustelee, olenko kenties englantilainen ja vastaan olevani Suomesta. Hän vilkaisee minua ja toteaa ihan härmäksi että ”oh, suomalaisia” ja jatkaa matkaansa. Hämmentävää.
Omaa huonettani kohden mennessäni minut vinkataan jälleen jäämään parvekkeelle ja kohta kannetaankin jo keittoa pöytään. Ruokailut eivät tosiaankaan kuuluneet AirBnb:n kautta maksamaani hintaan, mutta enpä näistä kehtaa kieltäytyäkään. Syötyäni käyn suihkussa ja viritän kännykän herätyskellon soimaan aamulla, sillä 8:45 täytyy olla Envoy Hostellin edustalla valmiina Etelä-Armenian kierrokselle.
ihankartalla.fi 