EUROOPPA » ARMENIA » Etelä-Armenian luostarit
Kävelen Jerevanin hiljaisen keskustan läpi Envoy Hostellille. Olen paikalla hyvissä ajoin ja käyn wc:n puolella jännittämässä, että nytkö se matkan ensimmäinen ripuli iskee, siitäkin huolimatta että maitohappobakteereja ja Precosa-kapseleita olen kyllä koko reissuni ajan pyrkinyt syömään. Hetken portailla raittiissa ilmassa istuttuani totean vatsani rauhoittuneen ja hyppään hyvillä mielin hostellin edustalle kaartavaan moderniin tilataksiin.
Heti Jerevanin ulkopuolella pistäydymme katsastamassa kolme vanhaa kirkkoa ja pääsemme myös alttarien takaa löytyviin pieniin huoneisiin, jotka ovat marttyyrien viimeisiä leposijoja.
Yksi Armenian kuuluisimmista luostareista on varmasti Khor Virap, jonne suuntaamme seuraavaksi. Armenian apostolisen kirkon perustaja Gregorios Valontuoja vietti tällä paikalla 12 vuotta vankina maanalaisessa luolassa. Lähellä Turkin rajaa sijaitseva seutu on todella kaunista ja taustalla kohoaa Armenian kansallisylpeys eli Ararat-vuori, joka tosin sijaitsee Turkin puolella. Valitettavasti vuori lumihuippuineen on suurimmaksi osaksi pilvien peitossa. Oppaamme kertookin tarinan armenialaisesta jalkapallojoukkueesta, jota turkkilaiset pyysivät poistamaan vuoren kuvan logostaan, sillä eihän se edes ole Armeniassa. Joukkueen edustajat kertoivat suostuvansa ilomielin, kunhan Turkki puolestaan poistaa kuun ja tähden lipustaan.
Ennen kuin jatkamme kohti seuraavaa kohdetta, pistäydymme läheisessä kylässä paikallisen perheen kotona syömässä. Pöytään kannetaan valtavat määrät armenialaisia perinneruokia ja totta kai Coca-Colaa. Erinomaisen aterian jälkeen nautimme vielä teetä ja paikallista suklaata.
Viimeinen luostarikohteemme on Yeghegnadzorin lähellä upeassa punertavien ja kullankeltaisten kallioiden muodostamassa kanjonissa sijaitseva Noravank. Kuljettajamme selvästi uskoo suojeluspyhimysten voimaan ja kaahaa kuin hullu pitkin vuorenrinteen kapeita teitä.
Retken viimeinen etappi on läheisestä kylästä löytyvä viinitila, jonka tuotteita pääsemme maistelemaan. Mitä erilaisimpien marjaviinien lisäksi tarjolla on maustettua vodkaa. Minilasillisten ääressä ajaudun juttelemaan seurueeseen kuuluvan Jonathanin kanssa, joka kertoo olevansa kotoisin Kanadasta, mutta työskentelevänsä nykyään opettajana Kazakstanissa.
Takaisin Jerevaniin päästyämme päätämme lähteä yhdessä syömään ja juomaan ja koska olen Beer Academyn hyväksi havainnut, käymme aluksi siellä. Jonathan tietää puolestaan In Vino -nimisen paikallisen viinibaarin, jossa terasille saa armenialaisen makean viinin lisäksi vaikkapa sitten juustolautasen. Ajamme taksilla lyhyen matkan Republic Squarelle, jossa muina iltoina sammuksissa pysytelleet laulavat suihkulähteet ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Jotta ilta ei loppuisi lyhyeen, jatkamme vielä läheiselle terassille tuopposille ja kohta seuraamme liittyvätkin sattumalta paikalle osuvat tanskalaismatkaajat.
Puolenyön aikaan kävelen viimeiseksi yöksi Tigran Mets 27:ään ja asetan herätyksen puoli kahdeksaksi. Tanskalaisten Envoy Hostellin kautta järjestämän kyydin Tbilisiin kun pitäisi olla paikalla yhdeksältä. Ennen kuin nukahdan, kuuntelen vielä Spotifysta hetken Eläkeläisiä, jotta tähänkin maahan saadaan humpan siunaus.
ihankartalla.fi 