EUROOPPA » ARMENIA » Pohjois-Armenian luostareita matkalla Tbilisiin
Muut tuntuvat vielä nukkuvan, kun hiivin huoneestani suihkuun. Ainakin isäntäperheen isä makaa parvekkeen vähän liian lyhyellä sohvalla, jolla hän on viettänyt kaikki täällä viettämäni yöt. Vaan astuessani ulos kylpyhuoneesta, on perheen äiti ehtinyt jo keittää minulle teetä. Pikaisen aamiaisen jälkeen pakkaan laukkuni ja hyvästelen isäntäperheen. Jääkaappiin jättämäni oluen pyydän juomaan pois, eiköhän tuo isälle ainakin kelpaa.
Hopeinen Mercedes odottaa kadulla ja tanskalaisten vallattua takapenkin kipuan nahkaiselle apukuljettajan istuimelle heitettyäni laukkuni takaluukkuun. Kuljettajamme on iäkäs armenialaisukko, joka ei taida liiemmin englantia jutustella. Lähes koko matkan hän ajaa vasen käsi avoimen ikkunan raosta ulos sojottaen.
Kun olemme muutaman tunnin huristelleet hurjaa vauhtia kohti Georgian rajaa, alamme jo porukalla epäillä, ettei tähän reissuun mitään nähtävyyksiä kuulukaan. Vaan niinpä vain kuljettajamme vähän ajan kuluttua lausuu ensimmäisen kohteen nimen ja osoittaa tien varrella olevaa kylttiä. Kyseessä on Sanahin luostari, jonka tyhjät kivirakennukset tuntuvat aavemaisen houkuttelevilta. Paikalla ei ole minkäänlaista henkilökuntaa, ainoastaan alempana kadun varrella muutamia rihkamakauppiaita. Luostarin yläpuolella on rinteessä puolestaan lähes umpeen kasvanut hautausmaa.
Seuraavaksi pistäydymme Haghpatin luostarissa, joka on vähintään yhtä mielenkiintoinen niin sijainniltaan kuin tunnelmaltaan. Synkistä kivirakennuksista tulee aika vahvat Games of Thrones -fiilikset.
Kolmas pysähdys on pienellä vuoren kielekkeellä sijaitseva Akhtalan luostari, jonka freskoja enemmän olen vaikuttunut pihamaalla hengailevista possuista. Sisäänkäynnin lähistöllä on pieni kyläkauppa, josta käyn hakemassa kylmän oluen ja jäätelön. ”мороженое и пиво” totean kuljettajalle, joka katselee hymyillen ostoksiani. Hänkin innostuu heti venäjää kuultuaan ja joudun toistamaan hyvin opettelemani lauseen kielitaitoni tasosta. Liikkeelle lähdettyämme osaan kuitenkin kysyä häneltä, oliko siinä kaikki ja hän nyökkää. Seuraavaksi Tbilisi.
Saavumme Georgian pääkaupunkiin viiden aikoihin ja lentoni Helsinkiin lähtee vasta aamuneljältä, joten jätän laukkuni paikallisen Envoy Hostellin aulaan ja päätän käydä nauttimassa viimeisen kchachapuri-illallisen. Pienestä kulmakaupasta ostan postimerkit pariin korttiini ja päätän kirjoittaa ne ravintolan pöydässä ja jättää sitten hostellin vastaanoton eteenpäin hoidettaviksi.
Tuttu Stelzen Haus terasseineen houkuttelee sen verran, etten jaksa nähdä vaivaa uuden ruokapaikan etsimiseksi. Khachapurin lisäksi tilaan viisi khinkali-nyyttiä ja tällä ruokamäärällä pärjään taatusti kotiin asti. Syödessäni olen kuulevinani jonkun puhuvan suomea ja parin pöydän päässä onkin perhe matkalaukkuineen, joten käyn tiedustelemassa ovatko he mahdollisesti lähdössä samalla lennolla Helsinkiin ja mikäli näin on, voisimmeko jakaa taksin lentokentälle. Tuo sopii ja palaan pöytääni.
Hetken kuluttua he kuitenkin käyvät pyytämässä minua liittymään seuraan ja siinä sitten istumme, juomme ja juttelemme, kunnes on aika lähteä lentokentälle. AirBalticin lento Riian kautta näyttää olevan perillä Helsingissä huomenna perjantaina aamuyhdeksältä.
ihankartalla.fi 