Kulttuurishokkeja ja krokotiilia Windhoekissa

AFRIKKA » NAMIBIA » Kulttuurishokkeja ja krokotiilia Windhoekissa

Säpsähdän hereille seitsemältä, kun kone lähestyy Luandaa ja aamiaistarjoilu alkaa. KLM:n lennolle Helsingistä Amsterdamin kautta Windhoekiin sisältyy nimittäin nopea stoppi naapurimaahan Angolaan. Välilaskun aikana pitää kuitenkin pysytellä koneessa ja noin tunnin kuluttua matka jatkuu kohti lopullista päämäärää eli Namibian pääkaupunkia, jonne laskeudumme 11.30. Astun ensimmäistä kertaa Afrikan kamaralle ja totean, että pipo saattaa olla hienoista liioittelua näillä leveysasteilla.

Viisumia Namimibiaan ei tarvitse, mutta maahantulomuodollisuuksiin kuuluu lomakkeen täyttäminen. Lappu ja passi kourassa siirrymme jonotossimulaattoriin, jossa vierähtääkin noin tunti. Leimat papereihin ilmestyvät ongelmitta virkailijoiden puhuessa katse eteenpäin suunnattuna ilmeisesti toisilleen, sillä ainakaan en sanakaan ymmärrä eikä minulta myöskään vastauksia näemmä odoteta.

Aviksen tiskillä odottaa vuokrasopimus etukäteen varaamaani autoon ja navigaattorin lisäksi otamme ylimääräisen vakuutuksen rengasrikkojen ja tuulilasivahinkojen varalta. Lisäksi syystä tai toisesta auto vaihtuu nelivetoisesta lava-autosta Full Size SUV:ksi, mutta koska tuo ei kuulemma maksa ylimääräistä, otamme meille tarjotun Toyota Fortunerin ilomielin vastaan. Auto käydään huolellisesti virkailijan toimesta kanssamme läpi ja lisäksi joudumme vajaan puolen tunnin autokouluun, jossa käy ilmi että joka kymmenes turisti joutuu onnettomuuteen ja soratiet ovat petollisia.

Namibian kesä ja sadekausi alkaa olla lopuillaan, mutta taivaanrantaan kerääntyy kyllä uhkaavan tummia pilviä, kun hyppään väärältä puolen autoa löytyvän ratin taakse ja lähdemme kohti 40 kilometrin päässä sijaitsevaa Windhoekia, josta olen varannut Airbnb:n kautta asunnon ensimmäiseksi yöksi. Vasemmanpuoleinen liikenne tuntuu kieltämättä oudolta, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän hankalalta. Lisäksi Windhoek osoittautuu paljon kuvittelemaani pienemmäksi ja hiljaisemmaksi kaupungiksi, joten matka majapaikkaamme sujuu ongelmitta. Autonkin saamme uuden kerrostalokompleksin porttien sisäpuolelle turvaan.

Saatuamme asunnon avaimet ja kuunneltuamme lyhyen esittelyn kaupungista, huomaamme, ettei yksikään mukanamme olevista adaptereista sovellu paikallisiin pistorasioihin. Lisäämme moisen laitteen siis ostoslistalle, sillä kauppa on joka tapauksessa seuraava osoitteemme. Läheisessä Superspar-myymälässä meitä (lähinnä siis seurueemme miespuolisia matkaajia) odottaa kuitenkin vasemmanpuoleista liikennettäkin suurempi kulttuurishokki. Alkoholia nimittäin myydään arkisin vain seitsemään asti, näin lauantaisin ainoastaan yhteen ja sunnuntaisin ei lainkaan!

Kylmät Windhoek-lagerit jäävät hyllyyn, mutta löydämme sentään sopivat adapterit, aamaistarpeita sekä evästä huomista ajomatkaa silmällä pitäen. Ostokset kämpille jätettyämme lähdemme kävelemään Windhoekin läpi kohti Joe’s Beerhouse -nimistä ravintolaa, josta ainakin nimen mukaan luulisi saavan olutta ja netin perusteella myös suhteellisen eksoottista ruokaa. Independe Avenueta tallustellessamme ihmettelemme lähinnä sitä, missä kaikki ovat, sillä vastaan tulee ainoastaan muutamia yksittäisiä autoja, ja satunnaisia jalankulkijoita.

Ohitamme Saksan siirtomaavallan ajalta peräisin olevan Christuskirchen, joka taitaa olla yksi Windhoekin suosituimmista nähtävyyksistä. Toinen lienee Katuturan kaupunginosa, jonne meidänkin oli tarkoitus tehdä pieni retki, mutta aikataulullisista syistä tuo jäi tällä kertaa väliin. Hieman keskustan ulkopuolelta löytyvä Joe’s Beerhouse osoittautuu paitsi varsin boheemiksi, myös erittäin suosituksi paikaksi ja ainakin suurin osa kaupungissa olevista turisteista on melko varmasti paikalla. Alle kaksi euroa maksava tuoppi paikallista olutta eteen ja ruokalistaa tutkimaan.

Päädyn tilaamaan grillivartaan, jossa on seepraa, krokotiilia, hyppyantilooppia, kudua ja keihäsantilooppia. Krokotiilia en välttämättä heti miellä namibialaiseksi, mutta muut ovatkin jo Lonely Planetin oppaasta tuttuaja. Vaan kyllä tuo silti suosikkini maultaan taitaa näistä olla, seepra hyvänä kakkosena.

Illallisen ja kolmen tuopin jälkeen meille järjestyy ravintolan puolesta epävirallinen taksikyyti takaisin kämpille parilla eurolla per pää. Kello tule kymmenen ja retkueemme alkaa siirtyä yöpuulle.