Okaukuejon leirissä Etoshan kansallispuistossa

AFRIKKA » NAMIBIA » Okaukuejon leirissä Etoshan kansallispuistossa

Herätyskello soi sunnuntaiaamuna kahdeksalta. Aamiaisen jälkeen nostamme laukut ja vesipullot Toyotan takakonttiin ja asetan navigaattoriin määränpääksi Outjon, viimeisen kaupungin ennen Etoshan kansallispuisto. Ajettavaa Windhoekista Okaukuejon leiriin näyttää kertyvän hieman yli 400 kilometriä. Keskustan läpi moottoritielle, joka vaihtuu melko pian tavalliseksi kaksikaistaiseksi. Liikennettä on kuitenkin yllättävän vähän ja tie suoraa kuin viivoittimella vedetty. Lisäksi teitä reunustavat kaikkialla aidat, joiden tarkoitus lienee estää villieläinkolareja.

namibia-okaukuejo-tauko.jpg
Tauko paikalla. Lounasta ja malarialääkettä.

Matkaoppaassa ei turhaan painotettu, että huoltoaseman ohitse ei kannata ajaa tankkaamatta, sillä eipä noita teiden varsilla Suomen tapaan ole. Ja eipä ole kyllä mitään muutakaan, ainoastaan aavaa tasankoa ja etäällä siintäviä vuoria. Niinpä heti Outjoon päästyämme otamme tankin täyteen. Huoltoaseman henkilökunta hoitaa varsinaisen tankkaamisen ja muutaman dollarin tippi kuuluu asiaan. Namibian dollareita ei Suomesta saanut, mutta täällä käyvät myös Etelä-Afrikan randit yksi yhteen.

namibia-okaukuejo-matkalla.jpg
Koko matka Windhoekista Etoshaan on päällystettyä tietä.

Matkaoppaasta olen jo etukäteen lukenut tuttavallisista miehistä, jotka tulevat esittäytymään ja saatuaan kuulla nimesi, kaivertavat sen palmun pähkinään. Ja näitä he sitten kauppaavat. Ja huoltoaseman viereiseen markettiin marssiessamme paikalle ilmaantuukin heti paikallinen herrasmies, joka lupaa pitää autoamme silmällä ja tiedustelee nimeäni. Mutisen jotain mahdollisimman epäselvää ja livahdan kaupan ovista sisään. Sunnuntaista ja kylmäkaapin ovessa olleista ”alcohol hours” -kylteistä huolimatta huomaan paikallisen miehen ostavan olutta ja kysyttyäni asiasta kassaneidiltä, haen itsekin kaksi pakettia Windhoek-lageria, jotka naputellaan ilmeisesti jotenkin kassan ohi, tiedä häntä. Autolle palattuamme käy ilmi, että Sari on kertonut oman nimensä riittävän selvästi, sillä mies esittelee minulle pähkinävaimenperää, jossa komeilee kaiverrettuna ”Sari”. Kerron kuitenkin meidän ostaneen moisia jo matkan varrelta ja annan hänelle viisi dollaria auton vahtimisesta.

namibia-okaukuejo-mustanaamaimpala
Mustanaamaimpalat toivottavat tervetulleiksi Etoshaan.

Outjosta on Okaukuejon leiriin vielä noin 100 km, joten vaihdamme kuskia. Matkalla ylitsemme pyyhkäisee ensimmäinen nopea sadekuuro, mutta kuiva maa näyttää imaisevan kosteuden melkoisen tehokkaasti. Etoshan kansallispuiston portilla suoritamme pääsymaksun, 80 Namibian dollaria henkeä kohden per päivä ja kymppi autosta. Eli kahden päivän visiitti maksaa vain 12 € hengeltä. Tähän tietysti päälle vielä majoitus kahdessa eri leirissä. Valitsemamme mökit ovat noin 80 € henkeä kohden yöltä, mutta paljon halvemmallakin tuolla on mahdollisuus majoittua, sillä teltalla leiriytyminen kustantaa vain kympin.

namibia-okaukuejo-impala.jpg
Hyppyantiloopit eivät autoista juuri välitä.

Puiston portilta leiriin on vielä 13 km ja kohta tien varrella seisoskeleekin pieni lauma mustanaamaimpaloita, joita tavataan ainostaan Namibian ja Angolan rajaseuduilla. Hieman edempänä tien ylittää puolestaan iso lauma hyppyantilooppeja aivan nenämme edestä.

namibia-okaukuejo-leiri
Etoshan leirien ulkopuolella saa liikkua omalla autolla auringonnoususta auringonlaskuun.

Okaukuejon leiriin päästyämme käymme vastaanotossa kirjautumassa sisään. Seinillä on lappuja, joissa varoitellaan ainakin vesikauhusta ja pernarutosta ja kielletään alueella liikkuvien sakaalien ruokkiminen. Leirin kaupasta saa puolestaan olutta, vaikka onkin sunnuntai, mutta ruokaa tuolla on hieman huonosti, ellei sitten halua ryhtyä grillaamaan kokonaisia lihakimpaleita. Etoshan kansallispuiston kartan ostan mukaan ja samaisessa vihkosessa onkin esitelty kuvin alueen eläinkirjoa, mikä helpottaa huomattavasti bongaamista.

namibia-okaukuejo-kuollutkirahvi
Tätä ei voine vielä laskea kirahvihavainnoksi.

Etoshan kansallispuistossa saa liikkua omalla autollaan valoisaan aikaan, joten päätämme lähteä ensimmäiselle safarillemme ennen kuin aurinko laskee. Okaukuejon leiristä löytyy myös vesikuoppa, joka on yöaikaan valaistu, mutta näin sadekaudella eläimet löytävät juotavaa myös muualta, joten emme viitsi jäädä suotta tyhjää lätäkköä tuijottelemaan.

namibia-okaukuejo-gnuu.jpg
Yksinäinen gnuu.

Käymme kääntymässä Okondekassa ja bongaamme lukuisten hyppyantilooppien lisäksi ainakin gnuita, strutseja ja keihäsantilooppeja. Tien varrella lojuu myös kuolleen kirahvin jäännökset. Leirin portilla olevan kellon mukaan aurinko laskee 19.20 ja palaamme takaisin sopivasti hieman ennen merkittyä ajankohtaa.

namibia-okaukuejo-springboks.jpg
Puut ovat harvassa näillä lakeuksilla.

Illastamme leirin ravintolassa, jossa buffet-illalliseen kuuluu grillattua nautaa ja kudua erilaisten lisukkeiden kera. Ei mitenkään erikoista, mutta ajaa asiansa. Etenkin kun emme ole koko päivänä syöneet muuta kuin erinäisiä eväitä matkan varrella.

namibia-okaukuejo-strutsit.jpg
Strutseja iltahämärässä.

Takaisin mökeille palatessamme huomaamme, että taskulamppu olisi ollut hyvä pakata mukaan. Pimeässä vilahtelee pari sakaalia, jotka juoksevat kohta myös terassimme ohitse nauttiessamme iltaoluet. Huomenna matka jatkuu kohti Halali-leiriä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s