Safariajelua Etoshan kansallispuistossa

AFRIKKA » NAMIBIA » Safariajelua Etoshan kansallispuistossa

Sen tietää, että kyseessä on hieman erilainen loma, kun herätyskello soi maanantaiaamunakin seitsemältä. Okaukuejeon leirissä nautitun (ja majoituksen hintaan sisältyneen) aamiaisen jälkeen lähdemme siirtymään kohti 70 kilometrin päässä sijaitsevaa Halalin leiriä, josta meillä on majoitus varattuna ensi yöksi. Etoshan tiet ovat portille vievää pätkää lukuunottamatta hiekkateitä ja kaikkialla puiston alueella on kuudenkympin rajoitus, joten aikaa tuohon saa varata huomattavasti enemmän kuin matka antaa olettaa.

namibia-okaukuejo-waterhole
Okaukuejon vesikuopalla on sadekaudella hiljaista.

Ensin käymme kuitenkin katsastamassa vielä kerran Okuakuejon vesikuopan, joka on edelleen tyhjillään, mutta taivaanrannassa huojuu eteenpäin yksinäinen kirahvi. Harmittavan kaukana tosin. Leirin keskeltä löytyvän tornin huipulta voi ihailla näköaloja ja onhan tuonne kavuttava ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa.

namibia-halali-maisema.jpg
Okaukuejon leirissä olevan tornin huipulta voi ihailla maisemia.

Koska meillä ei ole kuin aikaa, päätämme vältellä mahdollisimman paljon puistoa halkovaa ”isoa tietä” ja kierrellä pitkin muita reittejä. Karttaan merkityn Olifantsbadin lähellä näyttää olevan piknikalue ja WC, joten suuntamme tuota kohden, sillä Etoshassa ei moisia paikkoja lukuun ottamatta saa autosta poistua.

halali-peili.jpg
Uteliaita mustanaamaimpalan vasoja.

Matkan varrella näkyy paljon mustanaamaimpaloita, hyppyantilooppeja, gnuita ja jokunen gudukin sekä tietysti paljon monenkirjavia lintuja ja pieniä maaoravia. Piknikpaikka osoittautuu metallisella verkkoaidalla ympäröidyksi pieneksi alueeksi, joten nautimme lähinnä hedelmistä ja suolakekseistä koostuvan lounaan ja lähdemme taas liikkeelle. Kohta pusikosta astuukin esiin leopardi korviaan luimistellen ja muutenkin hyvin ilkeän näköisenä. Automme parin metrin päästä ohitettua kissapeto ylittää tien ja katoaa pusikoiden kätköön. Näin sadekaudella eläinten bongaaminen on kuivaa talvikautta haastavampaa, joten tuota kohtaamista voi kyllä pitää melkoisena lottovoittona. Yksi ”Big Fivestä” nähty.

halali-leopardi
Leopardi on parempi ikuistaa suosiolla auton ikkunan läpi.

Hieman edempänä ehdin todeta ääneen, miten helppoa kirahvit olisi huomata matalasta pusikosta, kun lähes saman tien vasemmalla erottuu kolmen kirahvin ryhmä. Hieman liian kaukana tiestä nuo kuitenkin ovat, jotta voisi esimerkiksi kuvaa yrittää ottaa. Aus-nimisellä vesikuopalla törmäämme umpikujaan, sillä eteenpäin jatkuva tie on sateiden takia suljettu ja joudumme kääntymään takaisin. Pysäytän muutaman vastaantulevan auton ja kerron mikä heitä odottaa.

namibia-okaukuejo-road-closed.jpg
Etoshan teitä suljetaan etenkin sadekaudella niiden kunnon mukaan.

Etoshan kansallispuiston keskellä on samanniminen, 130 km pitkä ja 50 km leveä suolapannu. Sadekaudella se muuttuu hetkeksi järveksi, mutta talven myötä kuivuu takaisin kuivaksi suolatasangoksi.

halali-etosha.jpg
Etoshan suolapannu.

Poikkeamme isolta tieltä toiselle pikkureitille, joka kiemurtelee tuon valkean autiomaan laidoilla, eikä ainakaan meidän silmiimme enää vettä osu. Toisella puolen avautuu maisema kuin suoraan postikortista. Laajalla tasangolla kasvaa yksi ainoa akasia.

namibia-halali-savanni
Ainoa akasia kilometrien säteellä.

Halalin leiriä lähestyessämme alkaa horisontti täyttyä tummista pilvistä ja kohta vettä tuleekin melkoisella voimalla. Leirin porteista sisään ajaessamme pahin sadealue on kuitenkin jo ehtinyt väistyä ja kun avaan auton oven, ei taivaalta putoa enää pisaraakaan.

halali-kohta-sataa.jpg
Kohta sataa.

Tällä kertaa majoitusmuotomme on ”double room”, joka näemmä tarkoittaa kahteen miniasuntoon jaettuja kämppiä saamme vierekkäiset huoneet. Kylpyhuoneiden lisäksi kokonaisuuteen sisältyvät pienet terassit. Sähköt tosin katkeavat koko leiristä miltei samalla hetkellä kun olen asettanut oluet ja Savanna-siiderit pieneen jääkaappiin.

halali-double-room.jpg
Majapaikkamme Halalin leirissä, 2 x Double room.

Nappaamme leirin kaupasta leipää välipalaksi, ennen kuin suuntamme takaisin tien päälle. Hyttyset viihtyvät sateen jälkeisessä kosteudessa ja ainakin kolme neljäsosaa seurueestamme saa piston, mutta tätähän varten noita Malaroneja syödään. Laukusta löytyisivät myös permetriinillä käsitellyt pitkähihaiset vaatteet, mutta ilma on kerta kaikkiaan niin kuuman kostea, että eipä ole tullut kyllä mieleenkään niitä kaivaa esiin.

halali-strutsi.jpg
Strutsia ei poseeraaminen kauaa kiinnosta.

Lähistöltä löytyvä Rhino Drive ei sarvikuonoja tarjoa, mutta sen sijaan Toyotamme pääsee nauttimaan mutakylvyistä. Eteemme tulee nimittäin koko tien peittäviä lammikoita, joiden läpi on vain ajettava ja toivottava parasta. Vähän aikaisemmin ohitse päästämäni safariauto ajaa tarkoituksella hieman hitaammin ja ymmärrän heidän varmistavan, että selviämme kaikista esteistä kunnialla. Paremman tien risteykseen päästyämme heilautan kättäni kiitokseksi.

halali-offroad.jpg
Viimeistään tässä vaiheessa sitä kiittelee itseään, että tuli vuokrattua tarpeeksi iso auto.

Palkinto äskeisestä off road -haasteesta odottaakin heti seuraavan mutkan takana, kun huomaamme vasemmalla muutaman seepran. Pysähtyessämme ihastelemaan raitapaitoja, ylittää kirahvi tien vähän edempänä. Ajan hitaasti muina miehinä lehtiä mutustelevan jättimäisen eläimen vierelle ja samalla näemme vielä viisi muutakin pitkäkaulaa syömäpuuhissa.

halali-kirahvi
Alle kymmenen metrin päässä ruokaileva kirahvi on vaikuttava näky.

Aurinko alkaa laskea, joten palaamme takaisin Halalin leiriin ja käymme nopeasti vilkaisemassa paikallisen vesikuopan, jossa ei odotetusti eläimiä ole paikalla. Kuivalla kaudella tuossa kyllä oli kieltämättä mukava istuskella juoma kourassa.

halali-waterhole.jpg
Halalin leirissäkin voi katsella juomaan saapuvia eläimiä lähietäisyydeltä.

Sähköt ovat palanneet safariretkemme aikana, joten nappaan yhden oluen ennen illallista, jonka nautimme leirin ravintolassa. Ruoka on yllättävän hyvää, ainakin tilaamani kudupihvi, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa, sillä moni jälkeemme tullut seurue jo syö ennen kuin me olemme saaneet edes tilata, muusta säätämisestä nyt puhumattakaan.

halali-dinner.jpg
Toissapäivänä kudua, eilen kudua, tänään kudua.

Ruokailun jälkeen suihkuun ja nukkumaan, sillä huomenna kello soi jo kuudelta, sillä edessä on yli 600 kilometrin siirtyminen Swakopmundin rannikkokaupunkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s