AFRIKKA » NAMIBIA » Etoshasta Swakopmundiin
Tiistain olemme jo etukäteen aikatauluttaneet ajopäiväksi, sillä tarkoitus on siirtyä Etoshan kansallispuistosta Atlantin rannikolla Namib-aavikon laidalla sijaitsevaan Swakopmundiin. Kelloi soi kuudelta ja leirin ravintolassa syödyn aamiaisen jälkeen olemme valmiina lähtöön, kun portit aamun kajastaessa aukeavat. Toyotan tankin olemme täyttäneet eilen valmiiksi, sillä leiristä löytyy myös oma huoltoasema.
Ensimmäiset sata kilometriä kiertelemme vielä Etoshan sorateillä, mutta vastaan ei enää uusia eläimiä tule. Iso kudu seisoskelee tien varrella ja yksinäinen sakaali jolkottelee jonkin matkaa edellämme.
Navigaattori ehdottaa meille M63-soratietä Outjosta eteenpäin, mutta nopealla vilkaisulla selviää, että myös B1-tietä pääsee C33-tielle, jolle yritämme päästä. Kirjaimet kertovat käsittääkseni teiden laadusta jotain ja mitä kauempana aakkosten alkupäästä ollaan, sitä pienempi juntu on kyseessä. Risteyksen ohittaessamme huomaan tosin, että satasta tuolla sorapätkälläkin saisi liikennemerkin mukaan ajaa, mutta pitäydyn silti mieluummin mahdollisimman pitkään asfaltilla.
Valtaosa päivästä onkin sitten istumista ja suoran tien tuijottamista. Omarurussa pysähdymme haukkaamaan kevyen lounaan idyllisessä Kaffeestubessa ja yritän etsiä Airbnb-vuokranantajamme numeroa voidakseni ilmoittaa hänelle aikataulustamme.
Ilmeisesti olen unohtanut tallentaa numeron kännykkääni, eikä tuota myöskään tulostamastani lapusta löydy. Kahvilan wifi on tietenkin epäkunnossa, joten yritän päästä mobiilidatalla Airbnb:n sivuille, mutta en pääse Googlea pidemmälle kun saan jo tekstiviestin, joka kertoo 50 € datarajan tulleen vastaan.
Viimein hieman ennen iltaseitsemää olemme perillä Swakopmundissa ja löydämme myös oikein osoitteen ja sen läheltä supermarketin, josta päätämme hakea aamiaistarvikkeet ja muutamat oluet ennen kuin alkoholin myynti loppuu.
Peltsin vuoro uhrata oma mobiilidatansa ja näin meillä on myös puhelinnumero ja pääsemme kirjautumaan sisään. Isäntäperhe asuu ilmeisesti samassa rakennuskompleksissa ja meille on varattuna melkoinen yhden huoneen kattolukaali valtavalla kylpyhuoneella ja terassilla. Alle kaksikymppiä per pää taisi tämäkin luukku yöltä kustantaa.
Koska olemme eläneet koko päivän taas suklaapatukoilla, rusinoilla ja vastaavilla matkaeväillä, alan selata matkaoppaasta kaupungin ravintoloita. Noitahan kyllä löytyy, mutta kaikki näyttävät sulkevan ainakin keittiönsä jo puoli kymmeneltä ja kello tulee kohta yhdeksän. Jääkaapin ovessa on Pelle-nimisen ilmeisen epävirallisen taksikuskin numero, joten suoritamme pikaisen lähdön. Pelle ihmettelee miten voimme olla näin myöhään liikenteessä ja kaahaa kohti keskustaa kolmioista ja hidastetöyssyistä välittämättä.
Perillä Kücki’s Pubissa hän astelee edellämme sisään ja tekee muutaman anovan eleen henkilökunnan suuntaan. Saamme pöydän ja kehotuksen Pelleltä pyytää baarimikkoa soittamaan hänelle, kun haluamme takaisin majapaikkaamme. Myös maksun voimme suorittaa vasta paluumatkalla. Melko simppeli kala-annos ranskalaisilla maistuu pitkän päivän päätteeksi erinomaiselta ja eipä kylmässä tuopissakaan valittamista ole. Pellen kyyditessä meidät takasin maksamme pyydetyn 140 Namibian dollarin sijaan 300, mikä tekee vajaat kuusi euroa per pää.
ihankartalla.fi 