Cape Cross Seal Reserve ja hengailua Swakopmundissa

AFRIKKA » NAMIBIA » Cape Cross Seal Reserve ja hengailua Swakopmundissa

Keskiviikkoaamu valkenee pilvisenä, mutta lämpimänä, joten nautimme aamiaisen majapaikkamme kattoterassilla. Sitten onkin aika suunnata pitkin Skeleton Coastin kohti noin sata kilometriä Swakopmundista pohjoiseen sijaitsevaa Cape Cross Seal Reservea, jossa ainakin nimensä perusteella pitäisi turkishyljeyhdyskunnan asustella.

skeleton-coast-saltroad
Skeleton Coastia halkova C34 näyttää asfaltoidulta, mutta todellisuudessa tien pinta on hiekkaa ja suolaa.

Lukuisista haaksirikoista nimensä saanut Skeleton Coast tarjoilee myös meidän nähtäväksemme yhden laivanhylyn, vaikka suurin osa noista onkin purettu romumetalliksi tai hautautunut hiekkaan lähes luoksepääsemättömän aavikon keskellä. 2008 rantaan ajautunut Zeila oli internetin mukaan irronnut hinauksesta, kun sitä oltiin kuljettamassa Intiaan romutettavaksi, mutta paikalla olevat kaksi paikallista miestä väittävät kyseessä olevan angolalainen laiton kalastusalus.

skeleton-coast-zeila
Haaksirikkoutunut Zeila lojuu Atlantin aaltojen armoilla. 

Miehet kertovat edustavansa Damara-heimoa ja myyvänsä mineraalikiviä henkensä pitimiksi. Kovan tinkauksen jälkeen ostamme muutaman värikkään kiven matkamuistoksi ja jatkamme matkaa.

cape-cross-fur-seals.jpg
Cape Crossissa asustaa tuhansia afrikanmerikarhuja, kuten näiden hylkeiden virallinen nimi kuuluu.

Cape Cross Seal Reserveen pääsymaksu on noin 5 € hengeltä, mutta paikan päällä ei todellakaan ole mitään tungosta. Siis ihmisten suhteen. Turkishylkeitä poikasineen tuolla sitten onkin koko rannan täydeltä ja yhdyskunnan koko taitaa olla lähemmäs 100 000 yksilöä. Myös ulosteen haju on ensinuuhkaisulla melkoinen, mutta nopeasti tuohon raikkaan merituulen avustuksella tottuu.

cape-cross-furseal
Tällä rannalla auringosta nauttivat nämä kaverit.

Hylkeitä voi ihastella pieneltä kävelysillalta, jolle myös yksi hylje on itsensä kammennut. Kuvausaikeista hän on kuitenkin nopeasti eri mieltä ja ilmaisee sen äänekkäällä mölinällä, joka saa seurueemme törmäilemään toisiinsa.

cape-cross-furseals
Emo tunnistaa poikasensa hajun ja ääntelyn perusteella.

Viereisellä kalliolla on myös varsinainen Cape Cross. Alun perin portugalilainen tutkimusmatkailija oli pystyttänyt paikalle kivisen ristin 1485, mutta eiköhän paikalle osunut saksalainen merikapteeni sitten roudannut tuon kotimaahansa 1800-luvun lopulla. Pian Saksan keisari oli kuitenkin määrännyt pystyttämään paikalle korvaavan ristin.

cape-crossin-hylkeet.jpg
Marras-joulukuussa syntyneet poikaset ovat vielä mustia.

Kevyt lounas läheisen Cape Cross Lodgen terassilla aaltoja katsellen ja takaisin kohti Swakopmundia. Tien pinta on todella sileä ja ilmeisesti tuo onkin hiekkaa ja suolaa ja saattaa muuttua mereltä nousevan usvan myötä todella liukkaaksi.

cape-cross
Risti, jonka mukaan Cape Cross on nimensä saanut.

Swakopmundissa jätämme auton majapaikkamme porttien taakse ja päätämme kävellä rantakatua pitkin keskustaan. Vuokraemäntämme varoitteli meitä eilen kantamasta mukana isoja laukkuja tai kameroita, sillä alueella on ollut jonkin verran ryöstöjä ja murtoja. Ei kuulemma mitään väkivaltaista, ihmiset ovat vain nälkäisiä.

swakopmund-majakka
Swakopmundin yhä käytössä olevan majakan yhteydessä on myös ravintola.

En kuitenkaan halua jättää kameraa matkasta, joten pakkaan sen parin oluen kanssa paikallisen marketin muovipussiin. Juuri lähtöä tehdessämme huomaamme apukuskin puoleisen eturenkaan olevan tyhjä, joten sen on täytynyt tuolla suolatielle sittenkin ottaa osumaa. Asiaan täytyy paneutua tarkemmin aamulla.

swakopmund-ranta
Swakopmund, kaupunki meren ja aavikon välissä.

Tuhti pilvimassa estää auringonlaskun ihailun Swakopmundin valtavalta laiturilta, mutta kävelemme silti sen päähän maisemia ihailemaan. Mereltäpäin katsottuna sitä näkeekin, miten lähellä valtavat dyynit ja aavikko ovat itse kaupunkia.

swakopmund-katu
Swakopmundin katukuvassa voi edelleen nähdä viitteitä siirtomaa-aikaan.

Etukäteen valitsemamme Brauhaus osoittautuu täyteen buukatuksi, joten päädymme illastamaan tuttuun Kücki’s Pubiin. Alkuun kuitenkin reissun ensimmäiset gin tonicit, malarialääkkeeksi totta kai.

swakopmund-keskusta
Keskustassa on hiljaista liikkeiden sulkeuduttua.

Riistagulassia, jättirapuja ja mustekalarenkaita myöhemmin olemme valmiita soittamaan Pellelle, joka kuljettaa meidät suoraviivaisen pikaiseen tyyliinsä takaisin asunnolle.

swakopmund-ilta
Swakopmundin ilta hämärtyy.

Ja vielä kun televisiosta löytyy oikea satelliittikanava, voimme ihmetellä miten Barcelona onnistuu kuin onnistuukin tekemään Mestareiden liigan neljännesvälieräottelussa PSG:tä vastaan 6 maalia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s