Auringon kanssa kilpaa Namib-Naukluftin kansallispuistoon

AFRIKKA » NAMIBIA » Auringon kanssa kilpaa Namib-Naukluftin kansallispuistoon

Torstaiaamu alkaa renkaanvaihdolla, vaan eipä tuo olisi rikko voinut parempaan paikkaan sattua, sillä mikäs sitä on rengasta vaihdellessa kovalla pihalaatoituksella. Erämaan hiekkaan tuo heiveröinen tunkki olisi nimittäin uponnut melko varmasti kokonaan, ennen kuin auto olisi hievahtanut mihinkään.

swakopmund-rengasrikko.jpg
Aamujumppa afrikkaiseen tapaan. Ylimääräiselle vakuutukselle tulee käyttöä.

Itse joudun kuitenkin toimimaan lähinnä statistin roolissa, sillä matkaripuli on edennyt siihen vaiheeseen, että moiset fyysiset ponnistukset hieman hirvittävät. Nappaan pari Precosaa ja pari Imodiumia sillä välin, kun Peltsi saa vararenkaan paikalleen. Onneksi tuli otettua se ylimääräinen rengasvakuutus, sillä nyt meidän ei tarvitse kuin hankkiutua reilun kilometrin päässä olevaan Aviksen toimipisteeseen, josta meidät ohjataan puolestaan läheiselle Dunlopin hallille ja pian meillä onkin taas ehjä vararengas ja ehjä eturengas ja koko hommasta selvitään parilla allekirjoituksella.

swakopmund-terassi.jpg
Talon kissa käy hyvästelemässä meidät vielä ennen lähtöämme.

Määränpäähämme, Namib-Naukluftin kansallispuistossa sijaitsevaan Sossus Dune Lodgeen on matkaa ”vain” 350 km, joten päätämme heti alkumatkasta poiketa hieman reitiltä ja käydä katsastamassa läheisen Welwitschia Driven (D1991 / D1914), jonka varrelta pitäisi löytyä samannimisiä kasveja.

swakopmund-juna
Junaliikenne Namibiassa on harvaa ja hidasta.

Kyseinen Welwitschia eli ikilehti on vain Namibin aavikolla luonnonvaraisena esiintyvä kasvi, joka saattaa elää jopa 2000 vuotta vanhaksi. Keskellä kuivaa aavikkoa kasvi pysyy hengissä imemällä kosteutta mereltä tulevasta usvasta. Tien alussa on ”permit required” -kyltti ja muistelen lukeneeni, että tuonne tosiaan pitäisi lupa jostain Swakopmundin info-pisteeltä ostaa, mutta eipä tuolla keskellä ei mitään toisaalta ketään näy lupia tarkastamassa ja ainahan sitä voi pelata turistikortin.

welwitschia-mirabilis
Welswitschiat on ympyröity kivikehillä, joiden sisään ei saa astua.

Samaisen tien varrelta voi ihailla myös moon landscape -maisemaa eli ikään kuin kuun pintaa muistuttavaa, aikoinaan joen hiomaa laaksoa. Tie itse onkin melkoista höykytystä ja vasta hyvä tovi töyssyistä kolinaa myöhemmin meille selviää, että itse asiassa C28-tieltä olisi myös toinen risteys samaiselle reitille. Moon landscape jää kuitenkin tuolle alkutaipaleelle, joten aivan turhaan emme ensimmäisestä mahdollisesta risteyksestä kääntyneet. Varsinainen Welwitschia Drive jatkuu vielä paljon syvemmälle erämaahan ja suurimmat kasvit ovat noin 10 kilometrin päässä, joten päätämme palata suorinta reittiä isolle tielle ja tyytyä näkemiimme pienempiin ikilehtiin, matkaa on kuitenkin edessä vielä kosolti.

moonlandscape
Moon Landscape kieltämättä tuo mieleen kuun pinnan.

Hieman ennen Walvis Bayta pysähdymme Dyyni numero 7:n levähdysalueelle, mutta tulikuuma hiekka ei varsinaisesti houkuttele kiipeämään valtavan dyynin harjalle. Sen sijaan pistäydymme Walvis Bayssä pikaisesti apteekissa ja Jenni saa puhuttua itselleen jonkilaisia reseptiallergialääkkeitä suoraan tiskiltä.

walvis-bay-dune-7.jpg
Dune 7 Walvis Bayn lähellä on suosittu taukopaikka.

Edessä on vielä 300 km rutistus, johon navigaattori väittää tuhrautuvan koko päivän. Perillä meidän täytyy kuitenkin olla ennen auringonlaskua, sillä majapaikkamme on kansallispuiston porttien sisäpuolella ja portit sulkeutuvat auringon laskiessa.

soratie.jpg
Suora soratie jatkuu kymmeniä kilometriä, ilman että sen varrella on käytännössä yhtään mitään.

Hyvin pian kuitenkin selviää, että ei se navigaattori ihan tuulesta ole laskelmiaan temmannut. Asfaltti vaihtuu soraksi vain muutama kilometri Walvis Bayn jälkeen ja tätä se näyttää olevan tarjolla ainakin teiden luokituksen perusteella loppumatkan.

vuoristotie.jpg
Vuoriston läpi kulkevalta tieltä löytyy jopa pieni asfaltoitu pätkä.

Ja osuupa matkalle myös Kuiseb kanjonin solassa kulkeva osuus, jossa saa tosiaan olla tarkkana, sillä pudotusta on välillä melkoisesti eikä turvakaiteista ole tietoakaan. Tuolle osuudelle tosin onkin merkitty kuudenkympin rajoitus, muuten sitä pystyy noin yhdeksääkymppiä ajelemaan irtokivien hakatessa Toyotan pohjaa.

kauriin-kaantopiiri
Kauriin kääntöpiiri, +38 °C.

Kauriin kääntöpiirillä pysähdymme ottamaan valokuvia ja ilmastoidusta autosta ulkoilmaan astuessaan sitä vasta tajuaa, että lämpömittari näyttää tosiaan +38 °C. Ja vaikka aikaa ei liiemmin hukattavaksi olekaan, täytyy sitä vielä muutaman kerran ennen Solitairea pysähtyä, kun tien varsilla alkaa näkyä mm. seeproja.

seeprat.jpg
C14-tien varrella seeproja näkyy enemmän kuin Etoshassa.

Ajettuamme vihdoin Namib-Naukluftin kansallispuiston porteista sisään, kestää noin puolitoista minuuttia ennen kuin punaiseksi palloksi muuttunut aurinko suorastaan putoaa horisontin taakse. Tiukille tuo siis meni, mutta ehdimmepäs.

gnuu.jpg
Gnuu tien laidalla.

Sossus Dune Lodge sijaitsee parin kilometrin päässä puiston porteilta ja osoittautuu vallan idylliseksi paikaksi. Vuoren juurella ja aavikon laidalla on päärakennus, josta löytyy ravintola ja majoitus tapahtuu omilla terasseilla varustetuissa mökeissä. Kylteissä kehotetaan varomaan paviaaneja ja olemaan päästämättä niitä sisälle mökkeihin.

sossus-dune-lodge
Sossus Dune Lodgen mökit aavikon laidalla.

Illallisen jälkeen istahdan terassille Savanna-siiderin kanssa raapustamaan päiväkirjaa ja ihailemaan hiljaista tähtitaivasta. Nukkumiseenkin näyttäisi jäävän muutama tunti, sillä herätys koittaa jo aamuviideltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s