EUROOPPA » BELGIA » Etätöitä ja koirien kanssa hengailua Sint-Pieters-Leeuwissa
Maanantaiaamu valkenee belgialaisessa Sint-Pieters-Leeuwin pikkukaupungissa noin 10 kilometrin päässä Brysselin keskustasta. Keitän teetä Airbnb-asuntomme keittiössä ennen kuin lähden ulkoiluttamaan koirat, jotka olemme ottaneet mukaan lähtiessämme perjantai-iltapäivällä autolautalla kohti Saksaa.
Belgiaan olemme päätyneet, koska Jenni on päättänyt lähteä paikalliselle hevosklinikalle hakemaan hieman oppia ja inspiraatiota suuren maailman kuvioista. Minun on puolestaan tarkoitus tehdä sitten viikon verran etätöitä, joten läppäri on pakattu mukaan.
Koiraystävällisen Airbnb-asunnon löytäminen Brysselin lähistöltä ei kuitenkaan ole se kaikkein yksinkertaisin tehtävä, mutta nimenomaan Sint-Pieters-Leuuwista tuollaisen lopulta löydämme, joskin joudun vielä lähettämään majoittajalle etukäteen kuvat koiristamme ja vakuuttelemaan, että ne ovat tottuneita matkaajia.
Oikeastaan sijainti onkin täydellinen. Brysseliin pääsee halutessaan junalla 10 minuutissa, eikä Jenninkään tarvitse ajaa kiertävän klinikan tukikohtaan Waterloohon kuin reilut 15 kilometriä. Ja mikä parasta, koiria ei tarvitse ulkoiluttaa kaupungin vilinässä, vaikka eipä tuo täälläkään ole niin helppoa kuin olin kuvitellut.
Ympäristön haastavuuden koirallisen näkökulmasta saankin huomata heti ensimmäisellä aamulenkillä. Asuinalueen ainoa puisto on miinoitettu joka puolelta koirakieltokyltein ja muutoin asfaltoituja jalkakäytäviä reunustavat tiiviissä riveissä pientalot pihoineen.
Vaan kyllä täällä paikallisillakin koiria on, nimittäin muutamankin tiheän puska-aidan takaa meidät yllättää reviiriään puolustavan rekun räyhäys. Erään kadun päästä löydän kuitenkin pienen pellon kappaleen, josta on tuleva aamujemme vakiopysäkki.
Saatuani päivän työt tehtyä, päätän lähteä koirien kanssa hieman pidemmälle kävelylle päästäksemme pois asuinalueen ahtailta kaduilta. Noin kilometrin päästä löytyykin maisemaa halkova Brysselin–Charleroin kanava, jonka varrella on erinomaisen rauhallista ulkoilumaastoa. Koska en halua palata samaa reittiä, joudummekin sitten talsimaan laajan jättömaa-alueen sekä yhden pellon yli löytääksemme takaisin pääkadulle.
Jenniltä saamani viestin mukaan hän on vielä belgialaisen kollegansa kanssa tallikäynnillä jossain Hollannin puolella, joten koska meillä on koirien kanssa on aikaa, lähdemme tarkastamaan kartalta löytämäni sinisen neliön, joka osoittautuu taajaman ulkopuolella olevaksi lammeksi. Muutenkin maisemat muuttuvat nopeasti yllättävän maaseutumaisiksi. Tien varren laitumilla on lehmiä ja hevosia sekä vehreyttä, jonka keskellä suorastaan sielu lepää.
Takaisin asunnolle kävellessäni huomaan, että kaupat sulkeutuvat täällä jo kahdeksalta ja aukeavatkin vasta puoli yhdeksältä aamuisin. Jenni kuitenkin palaa päivän kierrokseltaan kuuden jälkeen ja suuntaamme läheiseen Lidliin hakemaan täydennystä asuntomme jääkaappiin. Jos aukioloajat eivät ole linjassa Suomen vastaavien kanssa, niin eipä ole tarjontakaan, sillä Keski-Eurooppalaiseen tyyliin ruokakaupan hyllystä voi poimia mukaansa vaikkapa kolmen euron punaviinin.
Ja Belgiassa kun ollaan, niin paikallista olutta on toki maistettava. Valitsen summamutikassa pienen pakkauksen matkamme teemaan sopivaa Waterloo-olutta ja huomaan vasta ensimmäistä avatessani, että niinhän se vain on tuokin yli 8 prosenttista tavaraa. Tästä onkin hyvä aloittaa Belgian viikko, jonka mittaan on toivottavasti aikaa käväistä myös Brysselissä. Perjantaina tarkoitus on suunnata Luxemburgiin ja ajaa sen kautta takaisin Saksaan Travemünden satamaan, josta laivamme myöhään lauantai-iltana lähtee.
ihankartalla.fi 