Casablanca päivässä: Moskeija, Medina & art deco

AFRIKKA » MAROKKO » Casablanca päivässä: Moskeija, Medina & art deco

Herään jo ennen kahdeksaa ja siirryn Airbnb-asuntomme keittiöön valmistelemaan aamupalaa ennen kuin lähdemme tutustumaan tarkemmin kaupunkiin. Leipää, melonia ja banaanijogurttina ostamaani elintarviketta, joka osoittautuu jonkinlaiseksi juomaksi. No, hyvin tuokin hunajamurojen kanssa uppoaa. Jennille suodatinkahvia ja itselleni marokkolaista teetä.

Aamiaisen jälkeen lähdemme kävelemään kotikatuamme Rue Moussa Ben Noussairia kunnes löydämme pankkiautomaatin. Dirhameita nostaessani huomaan pankin digitaalikellon osoittavan varttia vaille yksitoista. Kännykkäni kello osoittaa puolestaan varttia vaille kymmenen ja viereisten parturiliikkeiden kellot jotain aivan muita aikoja.

Muutenhan tuolla kellonajalla ei olisi niin suurta merkitystä, mutta Hassan II:n moskeijalla on opastettuja kierroksia vain tiettyinä kellonaikoina muutaman kerran päivässä ja muuten tuon Marokon suurimman moskeijan sisätiloihin ei tutustumaan pääse.

Pysäytän kadulta pienen punaisen taksin ja tällä kertaa tajuan sopia hinnan etukäteen. Varmistan vielä kuljettajalta, että oma kelloni on oikeassa ja niinpä ehdimme sopivasti mukaan kymmeneltä starttaavalle kierrokselle.

Moskeijan ovella vierailijoille jaetaan muovipussit, joihin jaloista riisutut kengät voi laittaa kierroksen ajaksi. Eilen alkaneen ramadanin vuoksi rukoussalin marmorilattia on peitetty isoilla matoilla.

Varsinaisen rukoussalin lisäksi pääsemme tutustumaan alakerrasta löytyviin pesutiloihin ja hamamiin, joka ei kuulemma ole ikinä ollut käytössä. Moskeijan minareetti on puolestaan maailman korkein ja sen huipulle on asetettu Mekkaan osoittava laser.

Muita Hassan II:n moskeijan erikoisuuksia ovat aukeava katto, joka tuo kesähelteillä viilennystä täyteen rukoussaliin sekä valtavat titaaniovet. Näyttäviä ovat myös ulkopuolelta löytyvät mosaiikkikoristukset.

Kierroksen jälkeen ihastelemme vielä hetken moskeijan ulkoseinistä löytyviä mosaikkikoristeita ja kävelemme sitten sen verran kauas, että saan koko komeuden mahtumaan yhteen kuvaan. Aurinko paistaa, mutta ilma on oikestaan juuri sopivan lämmin.

Moskeijan nähtyämme päätämme käydä katsastamassa Casablanca-elokuvasta tuttua Rick´s Cafeta jäljittelevän samannimisen ravintolan. Koetamme ensin kävellä keskustaa kohden rantakatua pitkin, mutta vähitellen tuon varrella alkaa olla hiljaisempaa ja epäilyttävämpää ja kun kalastajien jälkeen törmäämme itseään rantakivikossa saippuoivaan mieheen, päätämme kääntyä takaisin ja talsia perille varsinaista katua pitkin. Mitään takeita meillä kun ei ole siitä, että tuo rantakaistale edes mihinkään olisi lopulta johtanut, eikä tuolta voinut mihinkään poiketa kun toisella puolen oli meri ja toisella pystysuora kivimuuri.

Rick´s Cafe löytyy lopulta reilun kilometrin päästä moskeijalta, mutta sisään pääsemme vasta, kun olen peittänyt käsivarteni pitkähihaisella paidalla ja luvannut ovimiehelle, että tatuoinnit pysyvät piilossa. Paikka osoittautuu yllättävän fiiniksi ja saapahan tuolta näemmä myös alkoholia, joskin pieni pullo paikallista Casablanca-olutta maksaa kuutisen euroa. Tilaan lammasta luumujen kera ja totean annoksen erinomaiseksi. Huono ei ole myöskään Jennin kanavaihtoehto. Jälkiruoaksi tilaan toisen oluen, kun tuollaista harvinaisuutta tarjolla on. Jennille tuodaan Cosmopolitan.

Lounaan jälkeen pyörimme hetken aikaa Casablancan Medinan kapeilla kujilla, sillä käytännössä tuo muurien ympäröimä kaupungin vanha osa alkaa heti Rick´s Cafen takaa.

Jos muu Casablancan keskusta vaikuttaa hyvinkin länsimaiselta, on sokkeloinen Medina hyvä tapa tutustua paikallisten elämään. Lapset potkivat palloa kadulla, kissanpennut kiipeilivät romukasoissa ja hommia tehdään niin ompelimoissa kuin mopopajoissa.

Toki Medinasta löytyy myös varsinainen markkinapaikka monine kojuineen, mutta koska en ainakaan itse ole mikään suuri ahtaisen basaarien ystävä, tyydymme kävelemään tuon osion läpi suhteellisen suoraviivaisesti. Jenniä tosin kiinnostaisivat nahkaiset rahit, mutta toteamme noiden kuljettamisen matkatavaroissa olevan kenties liian haastavaa.

Vanha luottosovellukseni Maps.me täytyy kaivaa pari kertaa esille, ennen kuin vihdoin putkahdamme Medinan portista ulos isolle kadulle. Seuraavaksi tarkoituksenamme on tutustua Casablancan art deco -rakennuksiin Lonely Planetista löytämäni lyhyen kävelykierroksen myötä.

Emme kuitenkaan ehdi kunnolla edes reitin alkupisteeseen, kun seuraamme lyöttäytyy paikallinen mies. Kuultuaan meidän olevan Suomesta hän kertoo olleensa itse juuri jokin aika sitten toimittajan hommissa Norjassa.

Jutustelun lomassa hän alkaakin pyytämättä johdattaa meitä art deco -rakennukselta toiselle ja Jenni kyllä heti huomauttaa minulle, että tuskin ihan hyvää hyvyyttään.

Viime aikoina paljon art deco -rakennuksia on kuulemma purettu uudisrakentamisen tieltä, mutta kyllä noita toisaalta vielä onneksi paljon pystyssäkin on.

Abdellahiksi itsensä esitellyt mies kuljettaa meitä miltei tunnin ajan art deco -kohteelta toiselle ja välillä käydään myös katsomassa paikkaa, jossa Edith Piafin nyrkkeilijämiehen pitämä ravintola oli sekä tietenkin elokuvateatteria, jossa Casablanca sai ensi-iltansa.

Pienen kahvilan terassilla hörppäämme colajuomat, mutta oppaamme ei toki ramadanin vuoksi voi tähän huviin osallistua, vaikka itse onkin taukoa ehdottanut. Samalla hän alkaa odotetusti valitella huonoa rahatilannetta ja kun hetken päästä eroamme, maksan hänelle sopivaksi katsomani summan.

Koska olemme kuin huomaamatta päätyneet lähelle asuntoamme, käymme hetken aikaa lepuuttamassa jalkoja ja koetan samalla selvittää myykö sitä olutta nyt yksikään kauppa näin ramadanin aikaan vaiko ei. Iltakävelyllä päädymme sitten Carrefour-supermarkettiin, mutta eipä tuollakaan ole kuin alkoholittomia vaihtoehtoja tarjolla. Hieman iltapalaa tuolta kuitenkin mukaan saamme.

Kun sitä on ollut koko päivän liikkeellä, kelpaa painua suihkuun ja ajoissa nukkumaan. Huomenna onkin sitten edessä junamatka maan entiseen pääkaupunkiin Fesiin.  Ja näin puolentoista Casablancassa vietetyn päivän jälkeen voimmekin todeta, että eipä täällä oikeastaan enää edes muuta nähtävää olisikaan.