AFRIKKA » MAROKKO » Haikaroiden ja kissojen Chellah Rabatissa
Junamme Fésistä saapuu Rabatiin hieman kahden jälkeen iltapäivällä ja ensimmäiseksi päätämme lähteä katsastamaan juuri kaupungin ytimen ulkopuolelta löytyvän Chellahin. Sitä ennen tarvitsemme kuitenkin ruokaa.

Ramadanin vuoksi monet ravintolat ovat päiväsaikaan kiinni, joten turvaudumme asemaa vastapäätä olevaan McDonald´siin, sillä meillä ei ole aikaa kaupungin kiertelyyn kuin muutama tunti. Yllättävän paljon tuolla on ihmisiä, joskin suurin osa on kirjoihinsa syventyneitä koululaisia ilman mitään eväästä. Haukkaamme McArabiat ja jatkamme matkaa.

Asemalta Chellahiin ei ole kuin pari kilometriä, mutta aikaa säästääksemme ja välttääksemme kuumassa auringonpaisteessa talsimisemme, suuntaamme sinne taksilla. Casablancasta ja Fesistä poiketen Rabarissa ”petit taxin” tunnusväri on sininen ja tuollaisen kyytiin hyppäämmekin aseman edustalta.

Tie perille osoittautuu sen verran ruuhkaiseksi, että päädymme hikoilemaan taksin takapenkillä hyvän tovin ja lopulta olisimme varmasti olleet perillä yhtä nopeasti kävellen. Hintaa tuolle lystille ei onneksi tule kuin reilu euro.

Chellah on oikeastaan kaksi historiallista paikkaa samassa. Aikaisemmin paikalla on sijainnut muinaisen Rooman valtakunnan kaupunki Sala Colonia. Kaupunki kuitenkin hylättiin 1100-luvulla asutuksen siirryttyä Rabatia halkovan joen vastarannalle Saleen.
- Haikarat ovat valloittaneet rauniot.
1300-luvulla marokkolainen sulttaani rakennutti paikalle muurein ympäröidyn nekropolin minareetteineen ja hautamuistomerkkeineen. Pääportilla maksamme noin parin euron pääsymaksun ja lähdemme kävelemään vehreää käytävää peremmälle.

Roomalaisten kaupungista ei ole jäljellä oikeastaan kuin maan tasalle luuhistuneita raunioita, mutta varsinaisen Chellahin puolella rakennuksia on vielä pystyssä huolimatta 1700-luvulla osan näistäkin tuhonneesta maanjäristyksestä.

Minareetin huipulla ja muurien harjoilla pesii haikaroita ja kaarteleepa niitä aika ajoin myös majesteettisen näköisenä sinisellä taivaalla. Kiertelemme raunioissa, joiden takaa löytyy myös mukavan vehreä ja varjoisa puutarhakuja.

Haikaroiden lisäksi alueelta löytyy paljon kissoja. Kun yksi näistä silityksen lopetettuani näykkää kättäni, saan Jenniltä tiukat ohjeet pidättäytyä enää niihin koskemasta. Jätän kuitenkin muutaman lantin kissojen hyväksi keräyslippaaseen, jonka löydämme ns. ankeriaiden altaan luota.

Tuossa pienessä altaassa ui ankeriaita, joille paikalliset naiset käyvät ilmeisesti vielä tänä päivänäkin syöttämässä keitettyjä munia. Tämän kun on tarkoitus taata hedelmällisyys ja helppo synnytys. Nyt paikalla ei kuitenkaan näy kissojen lisäksi muita ja meidän on aika jatkaa kohti Kasbahia.