Vielä aamupäivän verran Fésin kujia

AFRIKKA » MAROKKO » Vielä aamupäivän verran Fésin kujia

Aamuseitsemältä avaan riadin ylimmässä kerroksessa sijaitsevan huoneemme puiset ikkunaluukut, joiden takana pilvettömältä taivaalta kurkkiva aurinko jo kimalteleekin sitruunapuiden lehvästöistä.

Laskeudumme sisäpihalle nauttimaan runsaan aamiaisen suihkulähteen solistessa vieressä. Myös lattian sinivalkoisilla laatoilla kömpivät kolme kilpikonnaa näkyvät saaneen hieman evästä.

Koska aiomme tänään pyörähtää vielä Marokon pääkaupungissa Rabatissa ennen paluuta Casablancaan, on meillä vielä muutama tunti aikaa tutkia Fés El Balia. Niinpä kävelemme vanhan kaupungin kenties tunnetuimmalle portille eli siniselle Bab Bou Jeloudille ja palaamme kapeille kujille, joilla on näin varhain vielä mukavan rauhallista.

Fésin vanhaa kaupunkia halkoo kaksi ns. pääkatua: Talaa Kebira ja Talaa Seghira ja koska emme eilen noille eksyneet, tarjoutuu siihen nyt hyvä tilaisuus katujen alkaessa siniseltä portilta. Talaa Kebiran varrella lihakauppiaat ovat vasta availemassa kojujaan ja pöytien alla vilahtelee isoja ja pienempiä kissoja.

Vastaamme tulee myös Bou Inania madrasa, jonka sisäpihalle pääsee pientä maksua vastaan tutustumaan. Paikalla ei ole lisäksemme muita, joten saan rauhassa valokuvailla kieltämättä vaikuttavaa marokkolaista arkkitehtuuria.

Vastapäätä madrasaa huomaan päidemme yläpuolella vesikellon, josta muistan opaskirjasta lukeneeni. Aikoinaan noista putkista on valunut vesi, joka on osoittanut kellonajan, mutta kellon keksijän kuoltua ei kukaan sitä enää osannut korjata.

Piipahdamme myös pikaisesti Henna Souk -torilla, joka osoittautuukin varsin idylliseksi. Pienen aukion keskellä seisoo jylhinä kaksi valtavaa ja ikivanhalta vaikuttavaa puunrunkoa. Seinustat onkin sitten päällystetty paikallisten käsityöläisten tuotteilla.

Etenkin keramiikkaa Fésissä tuntuu riittävän ja lopulta Jenni päätyykin ostamaan sukulaislapsille tuliaisiksi pienet savipadat, joiden ehjänä kotiin asti selviytymistä rohkenen kyllä ääneen epäillä.

Aurinko alkaa vähitellen tosissaan lämmittää ja talsimme pitkin Talaa Seghiraa takaisin pääporttia kohden. Vesipullot meillä on onneksi omasta takaa, mutta paljon Fésistä löytyy myös julkisia lähteitä, joista monet ovat erittäin koristeellisia ja ilmeisesti noita entisöidään jatkuvasti lisää.

Kierroksen jälkeen käymme riadissa maksamassa yöpymisemme, nappaamme tavarat mukaan ja ajamme Casablancan tavoin punaisella petit taxilla Fésin uudessa osassa sijaitsevalle rautatieasemalle.

Rabatiin onkin juuri ennen puoltapäivää on lähdössä juna, johon ehdimme lippuluukulta juoksemalla ja vältymme näin reilun tunnin odottelulta.