AFRIKKA » MAROKKO » Rabatin Kasbahissa
Chellahin jälkeen tarkoituksenamme on käydä vielä Kasbahissa eli linnoitetussa Rabatin vanhimmassa osassa ennen kuin jatkamme junalla Casablancaan. Kaduilla on edelleen ruuhkaa ja pienen sinisen taksin nappaaminen lennosta tuntuu olevan miltei mahdotonta. Pian kohdalle pysähtyy kuitenkin lähes täysi tilataksi, jonka takapenkille kehotuksesta kipuamme.

Muut matkustajat hyppäävät kyydistä kuka missäkin kohtaa kaupunkia, joten kysyn kuljettajalta voisimmeko käydä nopeasti vilkaisemassa Hassanin tornia. Hän lupaakin odotella parkissa, mikäli olemme todella nopeita.

Käyn nopeasti nappaamassa kuvan Rabatin kenties tunnetuimmasta maamerkistä eli Hassanin tornista ja paljon muuta nähtävää tuolla paikalla ei oikeastaan olekaan. Itse torni on keskeneräiseksi jäänyt minareetti moskeijaan, josta piti tulla aikanaan maailman toiseksi suurin. Sulttaani kuitenkin kuoli ennen kuin projekti oli valmis ja lopulta maanjäristys tuhosi moskeijan 1700-luvulla.

Liikenteen valvoja on jo taksin kimpussa kun palaamme autolle ja häivymme nopeasti paikalta. Kasbahin edustalla kiitämme, maksamme kyydin ja nousemme portaat näyttävälle Bab Oudaia-portille. Ensimmäiseksi aiomme käydä kaupungin kuuluisalla näköalapaikalla.

Heti Kasbahin porteista sisään astuttuamme saamme huomata, että tuonnekin on näemmä ehtinyt muutamia paikallisia huijareita, jotka väittävät kävelevämme kadun olevan umpikuja tai etsimämme näköalatasanteen sijaitsevan toisessa suunnassa.

Luotan kuitenkin karttaan sekä vastaamme tulevaan ihmisvirtaan. Muutaman kapean ja koristeellisen kujan jälkeen eteemme avautuukin tuulinen tasanne, jolta voi ihastella niin Atlantin aaltoja kuin vastarannalla kohoavaa Salén kaupunkia.

Näköaloista nautittuamme suunnistamme sinisävyisen sokkelon läpi kohti Andalusian puutarhaa. Ja tosiaan, vaikka tällä kertaa meiltä jää Marokon sininen kaupunki Chefchaouen näkemättä, niin näemmä näitä sinisiä seiniä löytyy myös Rabatin Kasbahista.

Auringonnoususta auringonlaskuun avoinna oleva Andalusian puutarha on täynnä kukkivia puita ja tarjoaa sekä rauhaa että mukavan viileitä varjoja. Lisäksi paikalla on kymmenpäinen lauma ilmeisen kodittomia kissoja, joita kaksi paikallista naista saapuu paikalle ruokkimaan ja lääkitsemään.

Käyn ojentamassa hieman rahaa naisille, joiden hämmentyneeseen ilmeeseen vastaan nyökkäämällä parhaillaan ruokailevaa kissalaumaa kohden ja toteamalla: ”something for the cats”.

Puutarhan portteja aletaan sulkea heti poistumisemme jälkeen, joten ilmeisesti paikka on menossa tältä päivältä kiinni. Porttien ulkopuolella on Café Maure, jonka pöytään istumme hörppäämään kupilliset minttuteetä. Tarjoilija tuo vielä eteemme keksitarjottimen, josta valitsemme molemmat yhden.

Teetauon jälkeen onkin aika suunnistaa kohti rautatieasemaa. Ensimmäisen kohdalle osuneen taksikuskin kanssa emme millään löydä yhteistä kieltä, mutta paikallisten luoksemme vinkkaaman sinisen auton kuljettaja sentään ymmärtää sanan ”train”.

Junia piti ennakkotietojen mukaan mennä Casablancaan tunnin välein, mutta seuraava lähteekin vasta 19.45, joten joudumme odottelemaan Rabatin asemalla hyvän tovin. Perillä Casablancassa otamme taksin Airbnb-kämpälle, jossa suurin osa matkatavaroistamme odotteleekin. Huomenna onkin aika jättää hyvästit Marokolle ja lentää Barcelonaan Primavera Sound -festareille.