EUROOPPA » ESPANJA » Barcelona ja Primavera Sound 2017, päivä 1
Huolimatta lyhyestä lentomatkasta Casablancasta Barcelonaan, kului eilinen lähinnä matkustaessa ja perille La Verneda i la Pau-naapurustossa sijaitsevaan Airbnb-huoneeseen selvisimme vasta puoliltaöin. Niinpä torstaiaamupäivä onkin jo pitkällä kun heräämme ja lähdemme kaupungille ennen kuin on aika suunnata Primavera Sound -festivaalille.
Huolimatta siitä, että olen pariin otteeseen aikaisemminkin kaupugissa vieraillut, ovat Antoni Gaudín arkkitehtuuriset luomukset jääneet minulta syystä tai toisesta pääosin näkemättä. Niinpä päätämme käväistä Güellin puistossa ja hyppäämme metroon ajaaksemme Vallcarcan asemalle.
Asemalta on vajaan kilometrin matka Muntanya Pelada -kukkulalla sijaitsevaan puistoon. Ensin tarvitsemme kuitenkin hieman lounasta, jota tarjoavia pieniä kahviloita metroasemalle johtavan Avinguda de Vallcarcan varrelta löytyykin useita. Istahdamme Luis-nimisen paikan terassille ja patonkilounaan jälkeen nousemme kukkulalle läheiselle kadulle asennettujen liukuportaiden avulla.
Valtaosaan Güellin puistosta on vapaa pääsy, ainoastaan mielenkiintoisimmat nähtävyydet sisältävään ns. monumenttipuistoon täytyy ostaa liput. Ja nuo liput kannattaisi näemmä ostaa etukäteen netistä, sillä alueelle päästetään puolen tunnin välein muutama sata ihmistä kerrallaan.
Kello on 12 kun saavumme paikalle ja seuraavat vapaat paikat olisivat vasta iltakuuden sisäänpääsyvuorolle. Tuolloin meidän täytyy kuitenkin olla jo vähitellen festarialueella, joten istahdamme varjoisalle penkille hörppäämään kioskista ostamani radlerit ja päätämme sitten kiertää puiston ilmaisen alueen ja ostaa liput suosiolla jollekin toiselle päivälle.
Kävelyreitit kohoavat korkealla kukkulan laelle ja jo niiden alkupäästä avautuu upeat näkymät Barcelonan ylle ja aina merelle asti. Puiston korkeimmalta kohdalta löytyvä Turó de les Tres Creus -monumentti tarjoaa niin ikään hyvät mahdollisuudet tarkastella puistoa ja kaupunkia yläilmoista. Kivimonumentin huipulle johtavat kapeat kaiteettomat kiviportaat eikä laellakaan ole kaiteita, joten Jenni jää suosiolla alas. Korkeutta tuolla virityksellä ei ole kuin kymmenisen metriä, mutta tarkkana tuolla täytyy olla kun ihmiset tunkevat reunalle vieri viereen selfiekeppeinensä.
Güellin puistosta suuntamme jalkaisin John F. Kennedyn -aukiolle, jonka kulmilta pitäisi lähteä Avinguda de Tibidaboa pitkin kulkeva sininen museoraitiotie. Aikataulun mukaan Espanjassa kesä ei ole vielä kuitenkaan alkanut, sillä sen mukaan raitiovaunu liikennöi kesäisin joka päivä ja muuna aikana vain lauantaisin ja sunnuntaisin.
Näin ollen joudumme toteamaan, että tähänkin kohteeseen täytynee palata tuonnempana. Aukiolta löytyy sentään tapaspaikka, jonka terassille hörppäämme tuopit ja nautimme toiseksi lounaaksi erinomaisen entrecôte-annoksen.
Kohta kello alkaakin olla sen verran, että meidän on pian aika siirtyä kohti Primavera Sound -festarin näyttämönä toimivaa Parc del Fòrumia. Metrolla La Paun ”kotiasemalle”, kioskilta muutama kylmä olut mukaan ja lyhyt suihku- ja hengähdystauko asunnolla. Myös perille asti pääsee metrolla ja aurinko alkaa vähitellen laskea, kun liitymme porttien edessä vellovaan jonotusmassaan.
Festivaalialueelle pyrkivän ihmisjoukon seassa parveilee useita kaljakauppiaita ja niinpä minäkin lunastan itselleni eurolla yhden jonotusoluen. Meininki tuntuu olevan siis hyvin pitkälti sama kuin muutama vuosi sitten, jolloin kyseisillä festivaaleilla ensimmäisen kerran käväsin.
Saatuamme liput vaihdettua sisäänpääsyyn oikeuttaviin rannekkeisiin ja kortteihin, olemme vihdoin sisällä meren äärelle levittäytyvällä vahvan teollisuushenkisellä festivaalialueella. Ilmassa kaikuvat tutut sävelet ja lauantain pääesiintyjä Arcade Firehän se siellä soittelee vessojen tuntumassa olevalla minilavalla muutaman biisin yllätyskeikkaa.
Muutaman vuoden takainen käytäntö ladattavista maksukorteista on onneksi historiaa ja baareista saa juotavaa ihan käteisellä ja kortilla. Haen oluen lähimmältä tiskiltä ja jään odottelemaan Jenniä, jonka viinitilausta joutuu sentään odottelemaan.
Juomat saatuamme siirrymme läheisen lavan edustalle katselemaan Gojiraa. Ranskalaisen metallimusiikin parista onkin hyvä siirtyä kohti elektronisempaa ilmaisua viimeisimmällä albumillaan liukuneen Bon Iverin keikkaa, joka on alkamassa toisella alueen päälavoista.
Hämärän laskeuduttua on väkimääräkin alueella lisääntynyt huomattavasti, mutta tästä huolimatta palvelut pelaavat loistavasti etenkin suomalaisiin festareihin verrattuna. Matkalla päälavalle törmään kaljamieheen, joka myy selässä kantamastaan säiliöstä tuoppeja. Tällainen palvelu varmasti osaltaan vähentää jonoja ja tokihan minäkin tuopin ostan tuolta janoisten sankarilta, joka on helppo bongata myös yleisömassan seasta säiliön päällä liehuvan viirin punaisesta vilkkuvalosta.
Bon Iverin keikka jää osaltamme valitettavasti hieman torsoksi, sillä väkeä on paikalla niin paljon, että emme pääse etenemään kuin keskellä yleisömerta typerästi sijaitsevan baaritiskin luo, jonka luona ihmiset lähinnä koettavat kovaan ääneen keskustella toisilleen. Koska emme pysty musiikkia kunnolla edes erottamaan espanjankielisen älämölön keskeltä, peruutamme hieman taaemmaksi ja istumme suosiolla maahan tyytymällä vain kuuntelemaan loppukeikan, jossa itsessään ei sinänsä mitään valittamista ole.
Vastapäisellä päälavalla olisi seuraavaksi aloittamassa Slayer, mutta itseäni kiinnostaa kuitenkin enemmän toisaalla samaan aikaan musisoiva Death Grips. Tykitys onkin melkoista ja hieman ennen keikan loppua siirrymme ravintola-alueelle etsimään hieman iltapalaa. Tässä vaiheessa iltaa baarien puolellakin alkaa olla tungosta ja baarimikoilla ei selvästikään ole kokemusta tiskillä järjestyksessä palvelemisessa saati asiakkailla jonottamisesta. Niinpä Jenni onkin ehtinyt hakea japanilaisen keittiön antimet pöytään jo kauan ennen kuin pääsen itse juomien kanssa paikalle.
Myöhäisen ruokailun jälkeen kello on puoli kaksi ja me olemme valmiita nukkumaan, vaikka viimeiset bändit aloittavatkin soittonsa vasta neljältä aamulla. Kävely lämpimässä yössä takaisin Airbnb-majapaikkaan kestää vain reilun vartin. Ilmassa on kesäistä tunnelmaa.
ihankartalla.fi 