AASIA » TURKMENISTAN » Konye-Urgenchin kautta kohti Uzbekistania
”Hello friend”, kuuluu oppaani Shamurad huhuilevan telttani ulkopuolelta ja vilkaisen kännykkäni kelloa, joka näyttää 5.45. Kömmin ulos ja huomaan auringon olevan parhaillaan nousemassa kaukana Darvazan kaasukraaterin takana häämöttävässä horisontissa, joten kohta tuolla olisikin ollut liian kuuma nukkua.
Matalalle matkapöydälle on katettu teen, jogurtin ja leivän lisäksi myös Valion Viola-sulatejuustoa, mikä erityisesti lämmittää mieltäni. Syötyämme meidän on tarkoitus jatkaa Turkmenistanin kierrokseni viimeiselle etapille katsastamaan maan pohjoisosista löytyvä Unescon maailmanperintölistallekin päätynyt Konye-Urgench eli vanha Urgnech.
Matkaa on taitettavana vajaat 300 km ja etenkin loppumatkasta tie on kuulemma onnettoman huonoa, joten jo ennen aamuseitsemää olemme purkaneet leirin, pakanneet auton ja lähteneet matkaan. Parin tunnin jälkeen tien varressa nököttää pieni chaikhana eli ns. teahouse, jonka pihaan kaarramme nauttiaksemme joko toisen aamiaisen tai aikaisen lounaan. Pöytään tuodaan lihalla täytetyt Fitçi-piiraat sekä kupilliset vihreää teetä.
Ruokailun jälkeen huomaan, että paikan ainoat wc:t ovat ulkona nököttävät kaksi puuceetä, joiden laudoituksesta paistaa päivä läpi. Käyn kuitenkin ihastelemassa noita kärpästen valtakuntia vielä hieman lähempää, ennen kuin totean että tässä vaiheessa riittää sittenkin pelkkä rakon tyhjennys viereisellä pellolla.
Shamurad on tällä välin hakenut itselleen kylmän limonadin ja ennen kuin kapuan apukuskin paikalle, käyn ostamassa itselleni yhden Zip-oluen. Vasta kun olemme päässeet takaisin maantielle ja poksautan tölkin auki, huomaan kellon olevan yhdeksän. Aamulla.
Aina kaupunkia lähestyttäessä on tien varrella jonkinlainen poliisien tarkastuspiste, jolloin oppaani nostaa aina Turkmenistanin turismiministeriön lapun tuulilasille ja pääsemme joka kerta pysähtymättä läpi. Osan matkasta tie on lähinnä pelkkää reikäistä asfalttia ja paikkalliset Ladat kyntävät suosiolla pientareen puolella.
Pohjoiseen siirrettyessä maisemat muuttuvat vehreämmiksi ja teiden varrella laiduntaa niin lehmiä kuin lampaitakin. Lopulta edessämme on myös Konye-Urgench, joka on käytännössä laajalta peltomaiselta alueelta löytyvä keskittymä antiikkisten rakennusten raunioita.
Pääsylippu alueelle kuuluu kierroksen hintaan, mutta kameralle joudun ostamaan erikseen nimellisen hintaisen lipun, mikäli mielin paikalla kuvia ottaa. Lämpömittari näyttää rapsakat +44 °C ja oppaani lupaa suosiolla odottaa minua autossa alueen toisella laidalla.
Aloitan kierroksen astumalla Turabek Khanum Mausoleumin sisätiloihin piiloon auringolta. Paikalla on pariskunta oppaaan kanssa, joka puhuu kuitenkin saksaa enkä viitsi jäädä kuuntelemaan huonosti minulle aukeavaa historiaa.
Kierrän alueen melko vilkkaasti läpi ja ehdin samalla hörpätä tyhjäksi puolenlitran vesipulloni. Autolle päästyäni on paitani märkä hiestä ja kasvoillani valuu aurinkorasvansekaisia juovia, mikä saa oppaani hymähtämään.
Nykyisen Urgenchin kaupungin keskustan tuntumassa kohoaa vielä pari mausoleumia, jotka käyn katsastamassa sillä välin, kun Shamurad jää tutkimaan parkkipaikalle pystytettyjä kojuja. Lapsilleen hän ostaa jonkinlaisia helmiä ja minä saan timantein koristellun Turkmenistan-kynän.
Lopuksi onkin jäljellä noin 100 km pätkä Daşoguzin kaupunkiin, jossa täydennän vesivarantojani ennen kuin kuin Shamurad ajaa minut noin 15 km päähän Uzbekistanin rajalle. Kiitän ikimuistoisesta kierroksesta, nostan rinkan selkääni ja lähden ylittämään rajaa, josta olen lukenut kaikenlaista.
ihankartalla.fi 