AASIA » UZBEKISTAN » Auringon autioittama Hiva
Herätessäni on olo eilisen jäljiltä hieman hutera, mutta vääntäydyn silti B&B Merosin aamiaispöytään, jossa seuraani liittyy kanadalaispariskunta ja kohta käy ilmi, että myös he ovat laillani jatkamassa matkaa huomenna Buharaan. Ja myös heiltä puuttuu kyyti, joten laitan viestin Simolle, jonka hostellin kautta olisi mahdollista moinen järjestää. Tavallinen auto taisi olla 10 dollaria per pää ja ilmastoitu 12,50. Mittarin näyttäessä tänäänkin yli neljäkymmentä, on valinta suhteellisen helppo.
Aamiaisen jälkeen totean, että pikemminkin kuin eiliset oluet, se taitaakin olla tämä viimein ja vihdoin iskenyt ripuli, joka vie voimat koko miehestä. Pari tuntia menee sängystä vessaan ja takaisin tarpoessa. Välillä ehdin sentään hörppiä vissyä ja veteen sekoittamiani apteekin nesteytysporetabletteja, jotka osoittautuvat oivalliseksi hankinnaksi. Ja kyytipojaksi vielä pari Imodiumia.
Kahden aikaan koen olevani niin valmis kuin tässä tilaanteessa olla voi ja lähden hetkeksi kiertämään Hivan katuja. Joka kulman takana tuntuu odottavan kuvauksellinen näkymä, mutta sää on yksinkertaisesti liian kuuma, jotta tuolla jaksaisi kauaa kierrellä. Ja eipä lisäkseni vastaan tulekaan montaa elävää sielua, ainostaan sitkeimmät paikalliset kauppiaat päivystävät Itchan Kalan länsiportilla.
Portilla on myynnissä myös lippuja, jotka oikeuttavat sisäänpääsyyn moniin Hivan vanhan osan rakennuksiin, mutta en koe olevani tarpeeksi energinen tuohonkaan aktiviteettiin. Niinpä päätän vielä hetken päämäärättömästi kapeita kujia koluttuani palata majapaikkaani ja nauttia pari kupillista vihreää teetä.
Virkistävän teetauon jälkeen kävelen länsiportille, jossa olen sopinut tapaavani Simon. Hänellä kun oli tiedossa ”uimabaari”, mikä ei kuulosta lainkaan hassummalta. Aluksi käymme kuitenkin hänen hostellillaan varmistamassa huomisen kyydin Buharaan ja suuntaamme sitten tyhjyyttään ammottavan Cafe Kheivakin terassille syömään. Läheinen puu tarjoaa sen verran varjoa, että pystyn keiton, jäätelön ja oluen pyörtymättä nauttimaan.
Lounaan jälkeen suuntaamme Itchan Kalan eteläisen portin ulkopuolelta löytyvään Hotel Asiaan, jonka uima-allasta pääsee näin ulkopuolisenakin käyttämään viiden dollarin maksua vastaan. Ja toki tarjoilija tulee heti ottamaan myös tilaukset ja kylmät oluethan sieltä kohta varjoisan katoksen alle jäävään pöytään kiikutetaan. Kysyn varmuuden vuoksi mitä nuo maksavat ja puolitoista dollaria on pullolla hintaa.
Vesi ei varsinaisesti ole mitenkään liian viileää, mutta tekee kyllä tehtävänsä. Ilmeisesti paikalta löytyisi myös sauna, joka olisi kuitenkin pitänyt erikseen vuokrata. Ja myönnettäköön, että ensimmäistä kertaa jopa minun on helppo jättää mahdollisuus saunoa epäröimättä väliin.
Vasta auringon laskiessa alkaa altaalle tulla hotellin asukkaita uimaan ja päätämme vähitellen poistua paikalta. Tänään näemmä Itchan Kalan kaduilla tulee vastaan myös kissoja, mutta tällä kertaa niille ei ole mitään tarjottavaa mukana. Itsekin sitä alkaa olla sen verran nälkäinen, että illallinen on paikallaan.
Koska paikka on hyväksi todettu, suuntaamme Cafe Terassaan ja tilaamme lammas-saslikit. Tarjoilija on sama kuin eilen ja hän näyttää jopa hieman yllättyneeltä, kun suomalaiset tänään poistuvatkin paikalta vain parin tuopin jälkeen.
Huomenna on kuitenkin herättävä ajoissa aamiaiselle, sillä kyyti kohti Buharaa lähtee Lali Opa -hostellin edustalta yhdeksän tienoilla.
ihankartalla.fi 