AASIA » UZBEKISTAN » Shakkia Samarkandissa
Nautin minulle sisäpihalle katetun aamiaisen ja raahan sitten rinkkani Sarrafon-hostellin portilla odottavan kuskin opastuksella hänen taksiinsa. Kyyti Buharan rautatieasemalla maksaa 15 000 somia ja turvatarkastuksen läpäistynäni kapuan Samarkandin junaan. Lipun olen ostanut jo etukäteen Caravanistan-sivuston kautta ja hyvä niin, sillä täyttä näyttää vaunussa olevan.
Junan ikkunoita peittävät paksut aurinkosuojat, joten maisemien katseluun ei liiemmin ole mahdollisuuksia. Televisiossa puolestaan pyörii uzbekistanilaisia musiikkivideoita ja stand up -komiikkaa. Lipun mukaan perillä pitäisi olla kymmeneltä, mutta tuolloin olemme vielä kaukana Samarkandista, kuten huomaan vieressäni istuvan matkaajan karttasovelluksesta. Oman puhelimeni gps ei suostu toimimaan lainkaan.
Lopulta Samarkand kuulutetaan yhdeltätoista ja jään aseman ulkopuolelle varjoisalle penkille tunniksi odottelemaan Peltsiä, joka on yöllä lentänyt Suomesta Taškentiin ja jatkanut sieltä aamutuimaan niin ikään junalla kohti Samarkandia. Taksia 8 km päässä sijaitsevaan Jahongir-hostelliin kaupitellaan aluksi 30 000 somilla, mutta kun kerron suostuvani maksamaan vain 15 000, löytyy kyyti tuohonkin hintaan hyvin nopeasti. Kysyn kuljettajalta lämpötilaa ja sama tasainen 45 astetta on kuulemma jatkunut jo viikon.
Kirjauduttuamme sisään saamme eteemme kannullisen vihreää teetä hostellin vehreällä sisäpihalla. Läheisestä Registon-supermarketista täydennystä vesivarantoihin ja Старый город -ravintolasta erinomaisen lihaisaa ja mehevää laghmania. Ja eipä tuo lounas maksa kuin pari dollaria per pää. Tai riippuu toki millä kurssilla asioita mietitään, Peltsi kun on vaihtanut someja Taškentin lentokentällä likimain virallisella kurssilla ja minä Hivan hostellissa puolet paremmalla. No, edullista tuo on joka tapauksessa.
Kävellessämme ympäriinsä huomaan hostellin läheisellä kadulla pienen ompelimon ja käyn kysymässä voisivatko he korjata lakkini, jonka tarrakiinnitys roikkuu paikoillaan enää parilla langalla. Yhteistä kieltä ei löydy, mutta työ tulee tehdyksi ja maksan pyydetyn 3000 somin sijaan 5000, sen verran tärkeä kapistus tuo minulle on.
Kuumuus ja aikainen herätys saavat aikaan sellaisen väsymyksen, että hetkeksi on napsautettava huoneen ilmastointi päälle ja otettava torkut. Ja Peltsi on toki tehnyt matkaa Helsingistä Moskovan kautta Samarkandiin lähemmäs vuorokauden.
Uudelleen tähän perjantaihin herättyäni löydän hostellin käytävän hyllystä shakin, jonka kannan puutarhan tapchaniin, eräänlaiseen sängyn ja pöydän risteytykseen. Napsautan Eläkeläiset soimaan ja Peltsi käy hakemassa hostellin ”baarista” kylmät oluet. Shakkimatsin lopulta häviän, mutta Peltsi on toki juuri harjoitellut Taškentin lentokentällä työntekijän haastettua hänen pelaamaan.
Ilta pimenee ja lähdemme katsomaan miltä Samarkandin kuuluisat maamerkit näyttävät valaistuina, huomenna kun on tarkoitus tutustua niihin tarkemmin päivänvalossa. Timur Lenkin hautamoskeija Gur-e Amir onkin kieltämättä vaikuttava näky täyden kuun loisteessa. Taustalla soi jonkun autostereoissa Modern Talking. Registanin madrasat vaikuttavat puolestaan hohtavan valkeilta, vaikka samaa keltaista tiiltä nuo muiden rakennusten tapaan ovat.
Kymmeneltä kapuamme Registania vastapäätä olevan ravintolan yläkertaan, joka on jonkinlainen katettu terassi ja ilmeisesti vallan eri ravintola kuin alakerrassa. Tarjoilijan mukaan jäljellä ei ole enää kuin lihakeittoa, joten sitä siis ja tuopit kylkeen. Sen riehakkaampaan menoon sitä ei väsynyt matkailija enää tänään taivukaan.
ihankartalla.fi 