Sunnuntaioluet Taškentissa

AASIA » UZBEKISTAN » Sunnuntaioluet Taškentissa

Hostellissa nautitun aamiaisen jälkeen heitämme Peltsin kanssa rinkat selkään ja ajamme taksilla Samarkandin rautatieasemalle. Tässä maassa ei näemmä niin vain asemilla soitella ja svengailla, sillä tähänkin rakennukseen sisään päästäkseen on läpäistävä kaksi turvatarkastusta ja lippukontrollia. Kymmeneltä kapuamme junaan, joka lähtee kolistelemaan kohti Uzbekistanin pääkaupunkia.

Jostain syystä konduktööri haluaa asetella meidät vallan eri paikoille, kuin lippumme osoittavat ja ohjaa meidät kuuden hengen koppiin, jossa istuu jo vanha ukko ja pari lapsiperhettä. Peltsi ikkunapaikalle ja minun on kammettava itseni rinkkojen kera katonrajaan laverille, jossa tuo kolmen tunnin matka taittuukin sitten lepäillen.

Taškentin asemalla odottaa villi lauma taksikuskeja ja vaikka olemmekin aikoneet ajaa majapaikkamme lähistölle metrolla, joudumme jotenkin pienen Daewoon kyytiin. Kuski kaahaa kaupungin läpi tingittyyn 20 000 somin hintaan suoraan Gulnara Guesthousen ovelle, jossa meidät ottaa vastaan sydämellinen (mutta ainoastaan venäjää puhuva) mummeli.

Huoneen maksamisen kanssa on tulla pientä hämminkiä, sillä mielestäni hinta ei vastaa saamaani tilausavahvistusta. Kohta pääsenkin vastaanottoon puhumaan ”managerille” ja käy ilmi, että baabuska on vain myynyt meille hieman paremman huoneen omalla wc:llä. Mikäpä siinä, muutama tonni sinne tänne.

Päästyämme matkatavaroista eroon lähdemme lounastamaan ja lähin ravintola saa luvan kelvata. Puitteet ovat kohdallaan, mutta olemme silti paikan ainoat asiakkaat. Ruokalistakin on vain valokuvina tarjoilijanuorukaisen kännykässä, mutta väliäkö tuolla, lihaahan sieltä joka tapauksessa tulee. Ja varsin maistuvaa tuleekin. Olutta ei harmiksemme paikassa tarjoilla ja ruokaillessamme käy koko keittiön henkilökunta ovensuussa vilkaisemassa pöytämme suuntaan.

Ruokatankkauksen jälkeen koetamme suorittaa nestevastaavan ja vettähän kadun toisella puolen sijaitsevasta supermarketista kyllä löytyykin. Olutta puolestaan ei ja kielimuurin vuoksi saamme hyvin epämääräiset ohjeet jatkaa katua eteenpäin. Useita pieniä kauppoja ja yhtä useita hukkareissuja ja tiedusteluja myöhemmin löydämme paikallisen Alkon, jonka ovet ovat toki kiinni näin sunnuntaina. Paidat hiestä märkinä talsimme hostellille, nostamme ylimääräiset vesipullot jääkaappimme ja jatkamme kaupungin suuntaan.

Chorsu-basaarissa ovat myyjät jo tyhjentämässä kojujaan kun pujottelemme alueen läpi sulkemisajan lähestyessä ja jatkamme sitten läheisen puiston läpi kohti ei-niin-selkeää määränpäätä. Jonkinlainen pienpanimoravintola pitäisi kävelyetäisyydellä Lonely Planetin mukaan olla, mutta mitään ajankohtaista tietoa en tuosta netistä löytänyt. Sirkuksen pihamaalla on lapsiperheitä nauttimassa aurinkoisesta illasta ja Kansallisteatterin edustalla olevalla penkillä hörppii ensimmäinen vastaan tullut kadunmies olutta, joten jostakin sitä ilmeisesti saa.

Reittimme varrelle osuva Shayhantaur on ilmeisesti jonkinlainen mausoleumien ja moskeijan muodostama kompleksi, mutta se sijaitsee näemmä yliopiston suljettujen porttien takana, joten sen tarkemmin emme pääsekään asiaan tutustumaan. Sen sijaan kulman takaa löytyvän kioskin ovat auki ja tuolta myös olutta löytyy. Etsimäämme baaria ei kuitenkaan joen varrelta intesiivisistä etsinnöistä huolimatta löydy.

Paikalliset nuorukaiset opastavat meidät läheiseen Hammersmith-pubiin, jonka kyltitkin lupailevat jo ”craft beer”. Ja sitähän hanasta löytyykin varsin kohtuulliseen (n. 2,5 €) hintaan. 15 000 somia muutamasta perunalastusta on toki meillekin jo ihmetyksen aihe. Koska haluamme myös kokea kuuluisan Taškentin metron, jonka asemat ovat kuulemma yksiä maailman koristeellisimpia, päätämme ajaa sillä takaisin hostellille.

Jo katutasossa metron sisäänkäynnillä on poliisi metallinpaljastimen kanssa ja alhaalla tarkastetaankin sitten passit ja rekisteröintilappuset, hyvässä hengessä toki. Suomi tunnetaan näemmä täälläkin kiekkomaana. Metrossa ja asemilla valokuvaaminen on ehdottomasti kiellettyä, sillä se mielletään sotilaskohteeksi, joten tyydymme vain katselemaan sen minkä tuolla matkalla näemme. Hostellilla pari erää tikkiä Social Distortionin tahtiin ja nukkumaan, sillä huomenna pitäisi miesten päästä jotenkin Tadzikistaniin.